tiistai 23. toukokuuta 2017

Saaliina Iljitš, vasikka ja kaalipiirakka - raportti Tampereen Museoiden yöstä

Museoiden yötä vietettiin jälleen viime lauantaina. Aiempien vuosien kokemuksen perusteella tiesimme tarjonnan hyväksi, tosin hieman alkupainotteiseksi, kun paljon mielenkiintoisia juttuja oli tarjolla jo heti alkajaisiksi klo 18 aikoihin.

Päädyimme aloittamaan kierroksen Tampereen taidemuseosta, jossa esiintyi erinomainen Puhti-duo Annemari Kivimäen haitarin ja Reetta-Kaisa Ileksen laulun myötä. Hauskaa meininkiä ja lapset tykkäsivät kovasti.


Taidemuseon pihalle jälleen tuodun Nakkifakiiri-nakkikioskin herkkujen jälkeen jatkoimme matkaa kohti uusittua Lenin-museota. Olimme käyneet Lenin-museossa viimeksi varmaankin vuonna 2011 (laiska ei jaksa tarkistaa tuon reissun kuvien tiedoista päivämäärää), jolloin museo oli vielä tunkkaisen seitkytlukulainen. Nykyään Lenin-museo on ennemmin Neuvostoliittomuseo, eikä yhtään niin tunkkainen ja pölyinen kirja- ja patsasvarasto kuin ennen. Museon herkkulistoilla oli mm. kaalipiirakoita sekä venäläisiä suklaakonvehteja, jotka kelpasivat porukallemme mainiosti.

Museosta irtosi muutama patsaskuvakin, tietenkin itse Leninistä tuttu jättimäinen poseerauspatsas. Sen tekijää en tiedä.



Lisäksi Lenin-museossa on marmorinen rintakuva itse isä Aurinkoisesta eli Josif Stalinista ja sen vieressä pienoismalli Kalervo Kallion veistämästä marsalkka Mannerheimin patsaasta. Iso versio on Mikkelissä torilla.




Venäläisen, jättimäisiin monumentteihin erikoistuneen Jevgeni Vutšetitšin Miekat auroiksi -patsaan pienoismalli on nähtävillä myös. Iso versio tästä lienee edelleen Yhdistyneiden kansakuntien pääkonttorin edustalla Manhattanilla, New Yorkissa.


Yhdessä vitriinissä on neuvostotyöläisen patsas. Sen tekijästä minulla ei ole tietoa. Patsaan jalustassa näyttää olevan jonkinlainen plakaatti, mutta siinä olevat tiedot taitavat olla venäjäksi, joten tulkkia tarvittaisiin, jos tekstistä jotain selvää saisi.


Viimeisenä Lenin-museon patsaista mainittakoon veistos, joka esittää Leniniä ja hänen suomalaista henkivartijaansa Eino Rahjaa lokakuussa 1917 matkalla Smolnaan.


Lenin-museosta siirryimme Hämeenpuistoa pitkin Finlaysonille ja Väinö Linnan aukiolle, jossa meitä vastassa oli päivää aiemmin sinne asetettu Miina Äkkijyrkän autonromuista hitsaama Holy Calf -teos. Se on vuodelta 2000. Aamulehden jutusta voi lukea lisää tästä.



Lastenkulttuurikeskus Rullassa lapset saivat riehua jälleen innoissaan mm. erilaisten puuhailujen ja väritysseinän parissa. Rullahetken jälkeen siirryimme ulos ja mäkeä alas takasisäpihalle, jossa oli Galleria Himmelblaun järjestämä katumaalaustapahtuma. Kukaan meidän koplasta ei halunnut maalata asfalttia, mutta maalarit pääsivät juttelemaan lapsikatraalle ja vastailemaan mitä kimurantteihin kysymyksiin.

Käväisimme vielä Werstaalla "leipomassa Sulo-koneella leipää", kiertämässä näyttelyn, bongaamassa pari pientä patsasta sekä harmittelemassa, ettei voinut jäädä kuuntelemaan Röökipaikka-yhtyeen keikkaa. Tuossa bändissähän soittaa erinomainen kynäniekka Jean Ramsay, joka on myös kuvanveistäjä Laila Pullisen poika ja hänen taiteensa esittelyyn keskittyvän, Vantaan Hakunilassa sijaitsevan Nissbackan kartanon head honcho.

Werstaalla on kirjapainotilan lisäksi myös vanhan pankkikonttorin tms mallinnus. Siellä tiskin ja pöytien takana on kassakaappi, jonka päällä on viiksekästä miestä esittävä rintakuva. Sen tekijää, materiaalia saatika ketä se esittää en tiedä.


Vitriinissä on nähtävillä pienoismalli Wäinö Aaltosen tekemästä Osuustoimintamuistomerkistä, jonka iso versio seisoo jylhänä Hämeenpuiston eteläpäädyssä, Eteläpuiston alueella.


Tallipihan kahvilasta noudimme pienet iltaherkut ja lapsilla riitti vielä virtaa leikkialueelle. Sen jälkeen kipusimme uudet puuportaat Näsilinnalle eli museo Milavidalle. Emme tänä vuonna menneet sisälle museoon, koska siellä järjestetty "rillipaja" oli jo päättynyt. Kiertelimme Näsinpuistoa, ihailimme upeaa auringonlaskua ja kävimme hetken pomppimassa Tiitiäisen satupuistossa trampoliineilla ja remuamassa ympäriinsä, kunnes lähdimme kotiin päin.


Päätin jälleen mennä vielä illan päätteeksi piipahtamaan Pyynikinlinnassa Emil Aaltosen museossa. Siellä oli normaalien Aaltosen oman kokoelman ja kenkä-/muoviteollisuuden ja sukellusvene-esittelyjen lisäksi nähtävillä nykymaalaustaidetta kotimaisilta tekijöiltä. Siitä ja Aaltosen museon tulevista näyttelyistä voi lukea museon nettisivuilta täältä.

Viime vuonna kysyin, saako museossa kuvata ja sain vastauksen, että ei saa. Tällä kertaa huomasin, että toinen museovieras antoi kameran laulaa eikä kukaan sanonut mitään, joten itsekin kaivoin kännykän esiin ja räpsäisin muutaman kuvan per patsas.

Ensimmäisenä vuoron sai Johannes Takasen veistos Rebecka kaivolla.




Sen jälkeen vuorossa oli Takasen marmoriveistos Andromeda kallioon kahlehdittuna vuodelta 1879.




Samassa huoneessa Andromedan kanssa on Takasen veistämä Tytön pää. Se on vuodelta 1881.



Aulan seinässä on Väinö Richard Rautalinin marmorireliefi Äiti ja lapsi vuodelta 1929.



Tämän reliefin pronssivalos on Kalevankankaan hautausmaalla Yrjö Savolaisen haudalla. Reliefin kuvattuani huomasin vielä ikkunalaudalla olevan antiikkityylisen Naisen pää -rintakuvan. Sen esittelylapussa sanotaan tekijäksi tuntematon.


Näiden tutkailujen jälkeen olikin aika pistää pillit pussiin tämän vuoden Museoiden yön osalta. Ensi vuonna uudelleen, uusien kohteiden kautta.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Uusia tuttavuuksia katselemassa - esittelyssä Erkki Köntti ja Taidetila PELTO

Nyt sunnuntaina oli kaatuneiden muistopäivä, mutta vaikka mietin tekeväni aiheen tiimoilta kuvagallerian sankaripatsaista tai muuten vaan hautausmaista, päädyin tyystin toiseen aiheeseen.

Eikö olekin mahtavaa, kun sattumalta löytää jotain uutta ja kiinnostavaa? Aivan, onhan se! Minulle kävi niin muutama päivä sitten käydessäni lähikaupassa. Vilkaisin ilmoitustaululle ja huomasin taidenäyttelyn mainosjulisteen. Siinä kerrottiin lähellä olevasta galleriasta ja siellä olevasta kuvataiteilijan näyttelystä.

Aluksi unohdin pariinkin otteeseen sekä taiteilijan että galleriankin nimen. Lopulta muistin molemmat nimet tarpeeksi pitkään, että pystyin tarkistamaan ne netistä. Nimet olivat Erkki Köntti ja Taidetila PELTO.

Köntti-näyttely on käynnissä enää viikon, joten aloitin heti aikataulujen sumplinnan. Sopiva ajankohta löytyikin sunnuntain iltapäivästä. Muu perhe jäi katsomaan Studio Ghiblin elokuvaa Kissojen valtakunta ja minä lähdin näyttelyyn.


Taidetila PELTO sijaitsee kivitalokorttelin sisäpihalla Tampereen Pyynikillä, aivan Pyynikintorin, Aleksanterin kirkkopuiston, uimahallin ja taidemuseon lähettyvillä. Taidetila on toiminut jo puolentoista vuoden ajan, mutta sain tietää siitä vasta nyt.

Paikka oli hauskannäköinen pikku studio, jossa oli kaksi näyttelyä tällä hetkellä. Itseäni kiinnosti tietenkin enemmän pystikokoelma eli jämsänkoskelaissyntyisen, nykyään Tampereella asuvan Erkki Köntti -nimisen kuvanveistäjän näyttely. Köntti on monistenivaskan mukaan aloittanut kuvanveistoharrastuksensa vuonna 1994 ja on itseoppinut taiteilija. Jokusen näyttelynkin Köntti on ehtinyt 2000-luvulla pitää, sekä Tampereella että muualla Suomessa.

Näyttelyssä on tarjolla kolmisenkymmentä veistosta, joista suurin osa on valettu pronssiin, mutta jokunen puuveistoskin oli joukossa mukana. Puuveistokset ovat pulleampia, pronssisista hahmoista moni aikamoisia laiheliineja. Seinillä riippuu myös Köntin maalaamia tauluja.


Itselle parhaiten jäivät mieleen hieman erilainen "sankaripatsas" nimeltään Tuntematon sotilas. Toinen hahmo istuu pyörätuolissa viltin alla rintakehä kuopalla ja toinen hahmo työntää tuolia. Yleensä sankaripatsaat kuvaavat sotilaita surun ja kuoleman hetkellä tai taistelutilanteessa. Tässä ollaan nykytilanteessa, veteraanit ovat vanhoja ja raihnaisia ja liittyvät pian sodan melskeissä kuolleiden toveriensa joukkoon.


Toinen hyvin mieleen jäänyt teos oli isopäinen laiheliini ukko, nimeltään Vanha fatalisti. Siitä tulee hieman mieleen Pink Floydin The Wall -leffasta ja Another Brick in the Wall -videolta tuttu opettaja.


Kolmantena mainittakoon pyöreää järkälettä vierittävä mies, nimeltään Perheellisen täytyy yrittää.




Muutkin olivat hienoja, tässä ainakin teokset Taking off, Fuengirola 1998 sekä kullanvärinen Kävelevä naisfiguuri.

Tuon edellämainitsemani monistenivaskan sivuilta löytyi vanha kuva ulkona olevasta, vuonna 2002 valmistuneesta patsaasta Salaisuuksia ja lupauksia. Se olisi hauska löytää.

Näyttely on avoinna vielä viikon ajan, viimeinen päivä on 28.5. Täältä näkee aukioloajat! Vapaa pääsy.

Erkki Köntti Fact File:

Kuvanveistäjä, ekonomi, yritystutkija
Syntynyt 1946, Jämsänkoski
Itseoppinut kuvataiteilija, enimmäkseen pienikokoisia pronssiveistoksia
Työskentelytilat Tampereella

Harrastanut veistoa vuodesta 1994, kaikkiaan valmistunut n. 100 veistosta
Aikaisemmin harrastanut 20 vuotta öljyvärimaalausta ja pienimuotoista grafiikkaa

Yksityisnäyttelyt:
1997 Tampere
2000 Tampere
2001 Kuusamo
2001 Vammala
2002 Ikaalinen

Lisäksi töitä on ollut esillä mm. Habitare-messuilla sekä yksityisissä taidegallerioissa Tampereella ja Helsingissä.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Manselaistunut mimmi - esittelyssä Sisko Petäjä

Essi Renvallin jälkeen seuraava naispuolinen kuvanveistäjä esittelyssä on Sisko Petäjä. Tamperelaistunut Sisko sai aikoinaan aika paljon taidettaan näytille kotikaupungissaan.

En tarkalleen muista, mikä oli ensimmäinen Sisko Petäjän teos, jonka näin ja kuvasin. Se lienee ollut Lenin-museon plaketti Tampereen Hämeenpuistossa. Siellä vierailimme jo silloin ennen kuin patsaanmetsästys oli päässyt vauhtiin. Seuraavat ovat varmasti niitä, joita on metsästänyt tänne Tampereelle muuton jälkeen.

Ensimmäisenä siis Lenin-museon seinässä oleva muistolaatta. Museon seinässä on muitakin muistolaattoja ja yksi Leninin kasvoreliefi. Sisko Petäjä teki tämän muistolaatan yhdessä Tapio Tapiovaaran kanssa ja se julkistettiin vuonna 1965. Laatta on kokenut myös kovia:

"Taiteilija Tapio Tapiovaara suunnitteli laatan luonnoksen, jonka perusaiheena on Tampereen historiallisen kaupunkikuvan siluetti ja V. I. Leninin henkilöprofiili. Taiteilija Sisko Petäjä valmisti luonnoksen pohjalta valumuotin ja valoi teoksen pronssiin. Tampereen kaupungin kustantama muistolaatta paljastettiin vuonna 1965, jolloin V. I. Leninin syntymästä tuli kuluneeksi 95 vuotta. Muistolaatta varastettiin vuoden 1996 alussa, ja myöhemmin samana vuonna se löytyi vaurioituneena. Sen pohjalta taiteilija Matti Kalkamo valmisti nykyisen Tampereen Työväentalon seinässä esillä olevan laatan."



Parin vuoden ajan Vänrikki Stoolin tarinoista tuttujen sissien, Rothin ja Spoofin, muistokivi oli työmaa-aitojen takana piilossa. Ehdin sen kuitenkin ennen tunnelityömaan alkamista kuvaamaan. Mältinrannan alue on muodostumassa hienoksi paikaksi, nyt kun puisto pääsee jälleen oikeuksiinsa. Rothin ja Spoofin muistokivi julkistettiin paikallaan vuonna 1955.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Tamperelainen kuvanveistäjä Sisko Petäjä suunnitteli Mältinrantaan sissiretken muistomerkiksi laatan, jonka kustansi Tampereen Historiallinen Seura. Muistolaatta paljastettiin Tampereella järjestettyjen Suomen museoliiton museopäivien yhteydessä 28.8.1954. "



Tampereen kaupungintalon seinässä keskustorin laidalla on seinäreliefi, jossa on käsi nyrkissä ja ketju. Se on vuoden 1955 suurlakon muistolaatta. Se julkistettiin vuonna 1965.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Vuonna 1955, jolloin suurlakosta tuli kuluneeksi 50 vuotta, Raatihuoneen pohjoissiiven julkisivuun kiinnitettiin Tampereen Historiallisen Seuran aloitteesta suurlakon tapahtumista muistuttava laatta. Kurun harmaasta graniitista valmistetun muistolaatan suunnitteli kuvanveistäjä Sisko Petäjä. Muistolaatta paljastettiin 1.1.1955."



Ylioppilastalon seinässa Kauppakadulla on muistolaatta, jossa kerrotaan Tampereen kaupungin palosta vuonna elokuussa 1865. Sekin julkistettiin paikallaan vuonna 1965.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Tampere-Seuran esityksestä Tampereen kaupunginhallitus teetti Tampereen palon muistolaatan, joka paljastettiin 100 vuoden kuluttua tapahtumasta. Muistolaattasuunnitelma tilattiin kuvanveistäjä Sisko Petäjältä. Paljastusjuhlallisuudet sisältyivät 11. Tampereen päivän ohjelmaan 1.10.1965. Kaksi palosotilasta muodosti kunniavartion laatan molemmin puolin, kun kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja Matti Salminen piti paljastuspuheen. Tampere-Seuran puheenjohtaja U. S. Jokinen esitti kiitoksen seuran tekemän aloitteen toteuttamisesta."


Presidentti Juho Kusti Paasikiven syntymäkodin muistomedaljongit sijaitsevat aivan kaupungin keskustassa, Satakunnankadun ja Finlaysonin pääportin risteyskohdassa. Aika lailla huomaamaton muistomerkki. Voisi helposti sekoittaa vaikkapa palopostin tai muun sellaisen plakaattiin.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Kuvanveistäjä Sisko Petäjä suunnitteli muistolaatan Tampere-Seuran aloitteesta. Presidentti Paasikiven syntymän 100-vuotispäiväksi valmistunut muistolaatta paljastettiin sunnuntaina 29.11.1970, samana päivänä ristittiin hänen nimeään kantava katu Paasikiventie ja järjestettiin muistojuhla Yliopiston juhlasalissa."

Suomen ensimmäisen jalkinetehtaan muistolaatta on kiinnittettynä Hämeenpuiston varrella sijaitsevan NMKY-talon Puisto-Emmauksen seinään. Pliisu plaketti, jossa ei ole muuta kuin tekstiä. Julkaisuvuosi oli 1975.



Petäjän hienoja teoksia on myös entinen suihkukaivoveistos Leikkivät kalat. Veistos on Nekalan päiväkodin pihalla, Tampereen keskustasta etelään päin. Vuonna 1954 paljastettu teos oli aikoinaan tosiaan suihkukaivoveistos, mutta se konservoitiin ja samalla jäi pois vesielementti.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Päiväkodin pihan luonnonkivelle on kiinnitetty kolme samantyyppistä suurisilmäistä kalaa. Kaloille on kuvattu voimakkaat evät ja pyrstöt. Tamperelaistaiteilijan teos paljastettiin 20.7.1954. Alunperin veistos tunnettiin Nekalan lastentalon suihkukaivoveistoksena. Rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä vesiallas poistettiin. Vuonna 1992 teos konservoitiin ja kalat kiinnitettiin pihalle tuotuun luonnonkiveen. Samassa yhteydessä teos uudelleennimettiin Leikkiviksi kaloiksi."



"Vesi, tuo kalojen vilpola", sanottiin aikoinaan huumoriohjelmassa. Harmin paikka ettei noilla kaloilla ole enää vettä suihkuteltavana. Mutta eiköhän siirrytä ohjelmassa eteenpäin...

Pelkistetympiä teoksia on puolestaan professori, kasvitieteilijä Pietari Adrian Gaddin muistomerkki, joka sijaitsee Epilässä, Länsi-Tampereella, Harjun vanhalla hautausmaalla ja kappelin kyljessä. Muistomerkissä on etupuolella tekstiä ja laatta, mutta takapuolelle Pietilä on veistänyt koristeeksi kasvavan kasvin. Gaddin paasi on vuodelta 1970.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Tampereen Historiallisen Seuran aloitteesta kaupunki pystytti muistomerkin professori Pietari Adrian Gaddin (1727-1797) elämäntyön muistoksi. Gadd oli kemian, fysiikan ja talousopin professori, joka tutki hyötykasveja. Gaddia kiinnostivat monipuolisesti maa- ja metsätaloutta koskevat käytännön kysymykset. Lisäksi hän oli innokas kotiseutututkija. Muistomerkki pystytettiin Harjun kappeliseurakunnan entiselle hautausmaalle. Siellä sijaitsee 1700-luvulta peräisin oleva kivinen hautakappeli, joka on tunnettu Gaddin suvun kappelina. Alue kuului aikoinaan Pirkkalalle. Gadd syntyi Pirkkalan Harjussa ja asui osan elämästään Kaarilan kartanossa. Muistomerkki toteutettiin tamperelaisen kuvanveistäjän Sisko Petäjän Flora-luonnoksen pohjalta. Kivipaaden taustapuolelle on kuvattu tyylitelty kasviaihe. Teokseen liittyy laatta, jossa on seuraava teksti: Kasvitieteilijä · Kemisti · Talousoppinut · Kotiseutututkija. Hauta Turussa. Syntymäkoti Kaarilassa.
Patsaan pystytti Tampereen kaupunki. Teos paljastettin Tampereen päivänä 4.10.1970."



Yksi Pietilän taideteoksista on varmasti monelle tuttu, mutta eivät vain tiedä sitä. Moni on varmasti ajanut Helsingin suunnasta Särkänniemeen tai aiemmin ennen ohitusmoottoritien valmistumista kohti Seinäjokea ja Vaasaa. Sillä reitillähän ajetaan Viinikan liikennehässäkästä kohti Kalevan risteystä. Sorsapuiston reunalla, tien vieressä on lukio, Kalevan yhteiskoulu, jonka seinässä on Tiedon puu -teos. Se on vuodelta 1955.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Teos on koulun seinään jo rakennusvaiheessa muurattu tiilisommitelma. Suurikokoisen puun juurelle, vasemmalle puolelle puuta on kuvattu käsi kädessä seisovat tyttö ja poika. Puun latvassa kiekuu kukko."


Kalevankankaan hautausmaalla on muutama Pietilän teos.

Karl ja Esther Grönholmin hautamedaljongit ovat vuodelta 1952. Kyseisiä henkilöitä esittävät medaljongit kruunaavat näyttävän hautapaikan.





Siellä on myös patsas nimeltä Hiljaisuus. Se on vuodelta 1969 ja se seisoo Lyydia Lindforsin haudan edustalla.





Viktor Kaurasen haudalla on hautakiveen upotettu medaljonki:




Lampénien haudalla on ilmeisesti Urhon muotokuvamedaljonki:



Viivytin tämän julkaisun tekoa sen verran pitkään, että pääsin kevään alettua etsimään Siskon ja hänen miehensä Matin haudan. Sitä koristaa kyyhkynen; veistos joka on vuodelta 1974. Ilmeisesti Sisko tämän aloitti ja hänen kuolemansa jälkeen aviomies viimeisteli.




Samalla reissulla piti etsiä Nyströmien sukuhauta ja sillä oleva patsas, mutta ensin bongasinkin hienon plaketin, joka on Vehmas-nimisen perheen haudalla. Tykkään tuosta alemmasta kuvasta, keväisen aamun aurinko paistoi matalalta ja loi kukka-asetelman taustana toimivalle ristille hienon varjostuksen.




Lopulta löysin myös Nyströmien haudan ja pääsin kuvaamaan siellä olevan Siskon veistämän patsaan. Kuten ylempänä nähty "Hiljaisuus", myös tämä enkelipatsas on hienoa työtä ja sopii erinomaisesti kalmiston mahtipontisimpien surijapatsaiden joukkoon.




Enempää hautakivitaidetta ei Kalevankankaalla taida Sisko Petäjän toimesta olla. Internetistä ei myöskään ole löytynyt Petäjän tekemiä patsaita tai muistomerkkejä, itse asiassa vain Severi Nuormaan plaketti, joka on jossain päin Pälkänettä. Se on vuodelta 1966. Pälkäneellä vuonna 1865 syntynyt Nuormaa (ent. Nyman) oli runoilija, toimittaja, sanoittaja ja kansansivistäjä, jonka läheisiin ystäviin kuului Eino Leino. Nuormaan rintakuva pönöttää lähellä Kalevankankaan hautausmaata, Työväenopisto Sampolan kanslian oleskelutilan nurkassa. Rintakuva on Eemil Halosen veistämä ja siitä voi lukea lisää täältä!


Sisko Petäjä (1917-1980):


Salossa syntynyt Sisko Petäjä os. Himberg aloitti taideopintonsa Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1932-34 ja jatkoi opiskeluaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1936-37. Pariisissa hän opiskeli Académie de la Grande Chaumièressä vuosina 1949, 1952 ja 1960. Sisko Petäjän teoksia oli ensimmäistä kertaa esillä näyttelyssä Turussa vuonna 1934. Sisko Petäjän tuotantoon kuuluu useita patsaita ja muistolaattoja Tampereella. Hän on toiminut opettajana ammattikoulussa vuosina 1948-72 ja oppikoulussa vuodesta 1965 vuoteen 1972.

Lähde: Wikipedia

Lue myös Essi Renvallin esittelyosiot:

>> Viehkeitä naisia ja komeita miehiä - esittelyssä Essi Renvall
>> Essi Renvallin laaja näyttely avautui Tampereen taidemuseossa
>> Vielä kerran, Essi Renvall!