torstai 18. elokuuta 2016

Kesän päätösreissu Helsinkiin, osa 2 - Itä meidän!

Lauantaisen illan hämärinä tunteina tuli puheeksi jälleen kerran patsaat ja vaimo loihe lausumaan, että miksen sunnuntaina lähtisi bongailemaan itäisessä Helsingissä olevia patsaita. Mikäs minä olen moista ehdotusta kiistämään. Anoppi lainasi pyörää ja kypärää, joten ei muuta kuin nokka kohti Tammisaloa.

Heti alkuun löysin suihkukaivoveistoksen, joka ei ollut sittenkään kuvattavien listallani. Se sijaitsee Kauppakartanonkadulla, Itäkeskuksen eteläpuolella, Citymarketin lähellä olevan Ystävyyspuiston edustalla. Taiteilija on nimeltään Antti Neuvonen. Veistos puolestaan Ystävät ja kylänmiehet, tunnetaan myös nimellä Kansojen ystävyyden monumentti. Pystytysvuosi on 1983.




Seuraavaksi ajoin Tammisaloon, jonne oli marraskuussa 2015 siirretty Seurasaaren lähistöllä olleen kaupunginmuseon pihalta Gunnar Finnen veistos Hevoset. Patsaan alkuperäinen julkistusvuosi on 1940.




Laajasalossa löysin ensin koulun, jonka pihalla on betoninen malli koulusta. Sitten menin tien toiselle puolelle ja yritin löytää Liisa Ruusuvaaran teoksen Lintuparvi, mutta sehän onkin kirjaston sisäpihalla eli atriumissa. Kirjastothan eivät tunnetusti ole avoinna sunnuntaisin, joten haaveeksi jäi tuon taideteoksen kuvaaminen.


Kirjastolta ajoin tunnelin läpi ja seuraavan koulun pihalle, josta etsin ensin tovin verran Nina Ternon veistosta Karuselli. Kun en löytänyt, pyöräilin urheilupuistoon tutkimaan siellä olevia paikkoja. Kuvasin palloiluhallin seinästä jokusen graffitin ja sitten palasin koululle. Pääsin yläovien puolelle ja sieltä sisäpihan puolelta tuo Ternon veistos löytyikin.



Aika kovin on rapautunut hevosveistos. Yliskylästä tie vei Herttoniemen kautta Kulosaareen. Ensin Adolf Lindforsin tielle, jossa on kivimuurissa presidentti K.J. Ståhlbergin asumuksesta kertova muistolaatta, tekijänä Kim Simonsson.



Pienen matkan päässä on Wihurinaukio. Tuo paikka oli uskomattoman näköinen nyt sunnuntaina: toisella puolella meri ja kasino, toisella puolella ikihongat ja Wihuri Oy:n linna. Ja siinä pihalla Kalervo Kallion punagraniitista veistämä Antti Wihurin rintakuva.





On muuten erittäin miellyttävää ja mieltä ylentävää, kun on tässä kesän aikana löytänyt muutaman uuden Kalervo Kallion veistoksen. Niitä ei taida kuitenkaan olla vielä ihan tarpeeksi Kalen henkilöesittelyn kakkososaa varten, mutta kuitenkin kiva nähdä näitä, joita ei ole aiemmin nähnyt ollenkaan.

Pysähdyin hetkeksi tutkailemaan Viktor Janssonin suihkukaivoveistosta, joka on siinä Mustikkamaan ja Korkeasaaren risteyksen kupeessa. Surullisen näköinen paikka siinä mielessä, että kyllähän tuohon kaivonraivaajien muistomerkkiin se vesi aika oleellisesti kuuluisi.


Ajoin sitten Itäväylän yli toiselle puolelle Kulosaarta ja lähdin etsimään Leposaarena tunnettua hautausmaata. Kalmistosta löytyikin vaikka mitä, mutta niistä kerrottakoon omassa osiossaan. Mutta niin pääsi tuolla hautuumaalla käymään, että järkkärikamerasta loppui akku. Loput kuvat oli pakko ottaa kännykän kameralla.

Harmillisesti myös kännyn akku alkoi sekin olla finito. Poljin vielä Herttoniemeen ja etsin sieltä koulua, jonka pihalla olisi viikonlopun kolmas Mikko Hovi -bongaus. Monen eläintien jälkeen löysin vihdoin Ahmatien ja siellä sijaitsevan koulun. Siellähän se pihalla oli, Pallopojat. Kyseinen teos on vuodelta 1955. Sain siitä sentään jokusen kuvan eikä puhelimen akku edes loppunut. Lähellä kyllä oli.



Koska tekniikka petti miehen, oli pakko jättää Roihuvuoren pari teosta tällä kertaa väliin. Katsotaan niitä sitten ensi kerralla. Seuraavaksi sitten vuorossa tosiaan tuo Kulosaaren hautausmaan raportti. Siihen asti, näihin kuviin näihin tunnelmiin!

maanantai 15. elokuuta 2016

Kesän päätösreissu Helsinkiin, osa 1 - Linnanmäki

Kuuden kuukauden mittainen työkokeilu levy-yhtiössä tuli päätökseen perjantaina 5. elokuuta. Päätimme lähteä juhlistamaan sitä sekä lasten loman päättymistä Helsinkiin, jossa oli tarjolla lasten ensivierailu maamme huvipuistojen kunkkuun eli Linnanmäelle. Intercity kuljetti porukan perille, tällä kertaa kirjoihin keskittyen. Leikkivaunu oli täynnä lapsia, joten meidän jälkikasvu vietti aikaa vanhempien seurassa kirjojenlukua kuunnellen.


Lauantaina lähdimme Puotilasta metrolla kohti Lintsiä. Jäimme Hakaniemessä pois ja kipusimme torille ja raitsikkapysäkille. Matkalla pysähdyin hetkiseksi kuvaamaan instagramiin Aimo Tukiaisen hienon reliefin Torielämää Hakaniemessä. Reliefi on vuodelta 1961 ja se on tehty metallista hitsaamalla.


Ajoimme raitsikalla Hämeentietä ja Hesaria pitkin Diakonissapuiston pysäkille. Siitä portaat ylös ja hurvittelemaan. Hauskaa oli. Hauskaa oli myös kuvailla Lintsiltä löytyvät patsaat ja muut taideteokset.

Ensimmäisenä bongasin Sakari Peltolan kiveen veistämän Aurinko-veistoksen vuodelta 2001.



Hieno mulkosilmä! Sitten vuorossa oli Peltolan toinen veistos, Kuu. Vuosi on sama kuin Auringolla.



Tuosta tulee mieleen torttutukkainen rokkari, jolla on tavallista isompi leuka ja erittäin leveä hymy! Peltolan veistoksia on Linnanmäellä vielä kolmaskin - Pallos Parodium - jonka ikävä kyllä missasin tällä kertaa.

Peltola on syntynyt vuonna 1972 Littoisissa ja opiskellut Kankaanpäässä. Hän käytti aluksi paljon punagraniittia veistostensa aineena, mutta on nyt siirtynyt mm. marmoriin ja pronssiinkin.

Mikko Hovin taidetta on Linnanmäellä kaksi kappaletta. Toinen niistä on hauska Leikkivät karhut vuodelta 1951.



Toinen Hovin patsas on nimeltään Kalapoika ja tämä toisinto on vuodelta 1953. Viipuriin pystytettiin vastaava patsas jo vuonna 1924. Lahdessa puolestaan oleva valos pystytettiin vuonna 1950.




Tämän veistoksen ympärillä on hauska "ilmainen laite", jossa kuljetaan naruilla rajattua puukäytävää pitkin ja yritetään väistellä vesisuihkuja. Aikansa sitä jaksaa väistellä, sitten antaa periksi ja nauttii virkistävästä suihkusta.

Koivistossa, Karjalan kannaksella vuonna 1879 syntynyt ja Helsingissä vuonna 1962 kuollut Hovi ei kovin montaa julkista taideteosta jättänyt jälkeensä. Jokunen sankaripatsas ja siis kolme valosta tuosta kalapojasta. Suurimman osan Hovin taiteellisesta tuotannosta sai kuoleman jälkeen Hämeenlinnan taidemuseo.

Peltolan ja Hovin veistosten lisäksi Linnanmäellä on tuntemattoman tekijän veistämä Lapsia sateenvarjon alla, joka lahjoitettiin Lintsille vuonna 1951.



Loppuun vielä erikoismaininnat Emil Wikströmin kuuluisasta Valonkantajat-patsaasta väännetyt huumoriversiot kannattelemassa maisemajunan raidetta.


Ja vielä tämä erinomaisen hauska versio Felix Nylundin kuuluisimmasta teoksesta eli Kolmen sepän patsaasta, jossa sepät viettävät taukoa jäätelöitä syöden. Patsas lienee entisen toimitusjohtaja Risto Räikkösen hankkima, samaan syssyyn noiden palloäijien kanssa. Tekijä on ollut brittiläinen firma.





Siinä tuon reissun ensimmäinen osa. Seuraava tulossa lähiaikoina.