keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Heinäkuun heilumisia - osa 1

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja kun lähdin asioille keskustaan, päädyin pitkästä aikaa Yrjö Liipolan osiossa jo esittelemäni Paimenpoika-patsaan kulmille. Aikaisemmat kuvat ovat sateisessa kelissä otettuja eikä niissä ole graniittijalustaan kiinnitettyjä laattoja, joten ei muuta kuin lisää kuvia ottamaan.





Paimenpoikaa vastapäätä on Haarlan palatsi, hieno matala kivilinna korkeiden kerrostalojen välissä. Talon pääportaita vahtivat kaksi ilvestä, jotka on veistänyt Richard Rautalin.




Tässä vielä lainaus Wikipediasta, koskien ilveksiä:

"Rakennuksen pääsisäänkäynnin portaikkoa vartioi kaksi Väinö Rautalinin graniitista veistämää ilvestä. Palatsin julkisivua hallitsee kreikkalaisen temppelin muotoinen päätykolmio ja doorilainen tai sen muunnelma toskanalainen pylväikkö."
Heinäkuun kolmantena olin jälleen samoilla nurkilla ja sain vihdoin kuvattua Gunnar Finnen graniittisen reliefin Kansan hyväksi, joka ottaa Hämeenkatua rautatieaseman suuntaan kulkijat vastaan joka päivä Suomen pankin seinässä.


Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Aiheeltaan teos sijoittuu talonpoikaisympäristöön. Reliefissä on kuvattuna kuuden kansanomaisesti puetun ihmisen ryhmä. Keskellä seisovalla naisella on lapsi käsivarrellaan. Kuvatuilla henkilöillä on viljanviljelyyn viittaavaa esineistöä käsissään esim. viikate, lyhde, kori ja kylvöastia.

Teos koostuu seinänvärisistä graniittilevyistä, joihin kuva-aihe on veistetty osittain kohokuvana ja osittain upotettuna."

Kun on nähnyt yhden tuollaisen reliefin, voisi sanoa, että on nähnyt ne kaikki. Samanlaisia ovat kaikki tyynni, mutta kyllähän niistä voi vaikka mitä mielenkiintoista ja omaa silmää miellyttävää löytää, ihan kuin pronssisista ja kivisistä patsaistakin.

Lauantaina 13. heinäkuuta lähdimme kävelylle kohti Tallipihaa, siellä oli tarjolla mm. rautalankamusiikkia ja karuselli. Tulipahan pyörittyä aika kovalla vauhdilla menevän karusellin kyydissä jokunen kerta putkeen. Hyvää jäätelöä on myös tarjolla kahviosta.

Tallipihalta menimme ylös Näsinpuistoon. Kun sää oli upea ja aurinkoinen, päätin ottaa muutaman lisäkuvan Yrjö Liipolan osiossa esitellystä Kurun haaksirikon muistomerkistä.



Tähän mennessä viimeisin patsasbongaus oli Pyynikintorin laidalta, jossa sijaitsee F.E. Sillanpään muistomerkki. Kaarina Tarkan käsialaa oleva muistomerkki koostuu kolmesta reliefiseinästä.

Tampereen museon sivuilta:

"Tamperelaistaiteilija Kaarina Tarkan kolmesta reliefiseinästä muodostuvan teoksen aiheena ovat F.E.Sillanpään tuotannon teemat, jotka liittyvät ihmisten elämään hämäläisessä maalaismaisemassa. 'Ihmiset elävät suviyössä tai käyvät miehen tietä reliefimäisesti. Kohtauksista, tilanteista ja kertomuksista muodostuu kokonaisuus, joka heijastelee luontevasti Sillanpään teosten ilmapiiriä', totesi Heikki A. Reenpää patsaan paljastuspuheessaan. Reliefin takaosaan on kaiverrettu Sillanpään teosten nimet ilmestymisvuosineen."




Pakko sanoa, että Sillanpää ei ole koskaan koskettanut minua millään tavoin, eikä tämä muistomerkki tehnyt sen suhteen poikkeusta. Hauskinta taisikin olla kuvaamisen jälkeen seurata, kun pikkumies tasapainoili muistomerkin takana olevalla penkillä ja meni sitten tutustumaan uuteen leikkipuistoon tuossa vieressä.

Seuraava päivitys sisältää huikean Helsingin-reissun satoa. Se julkaistaan toivottavasti hyvinkin lähiaikoina.

Kesäkuun sekalaisia

Tampereella metsästyksiä on tullut viime aikoina vähemmän. Silti, kun vain sopiva taideteos osu kohdalle, se otetaan ilolla vastaan ja kuvataan mahdollisuuksien mukaan. Kesäkuun alussa lähdimme kävelylenkille ja aloitimme sen aivan kotimme lähistöltä, Sepänkadun ja Satakunnankadun risteyksessä sijaitsevasta Yrjö Jylhän puistikosta, jonka maamerkkinä seisoo Terho Sakin veistos Sotaratsu - Runoratsu, eli Yrjö Jylhän muistomerkki. Polle on tekijälleen tyypillisen kolho ja kulmikas.

Tampereen taidemuseon sivuilta poimittua:

"Yrjö Jylhä (1903-1956) oli runoilija ja maailmanrunouden kääntäjä. Tamperelainen kirjailijayhdistys Pirkkalaiskirjailijat ry. esitti kaupunginhallitukselle vuonna 1961 muistomerkin pystyttämistä Tampereella syntyneelle runoilija Yrjö Jylhälle. Kaupunki järjesti muistomerkistä kilpailun, jonka voitti kuvanveistäjä Terho Sakki luonnoksellaan Runoratsu - sotaratsu.

Teos kuvaa vauhkona takajaloilleen nousevaa hevosta ja sitä hillitsevää miestä. Korkea jalusta lisää ylöspäin suuntautuvan liikkeen tehoa. Idean luonnokseensa kuvanveistäjä sai Jylhän runosta Aleksanteri ja Bukefalos, jossa vastakkain ovat villi alkuvoima ja määrätietoinen tahto."





Jylhän puistosta kävelimme Särkänniemen edustalle tutustumaan Minettin jäätelöihin ja Jolly Roger -merirosvolaivaan. Hieno paikka, lapset viihtyivät ja nauttivat jädestä ja paatista. Sieltä kävelimme Näsinpuiston vierestä Tallipihalle ja sen läpi Wilhelm von Nottbeckin puistoon. Kyseisen puiston olimme nähneet useastikin, mutta emme olleet aiemmin siihen tulleet tutustuneeksi. Puiston kruununa olevan Finlaysonin palatsin kupeessa on vaalea, hieno suihkukaivoveistos, joka tosin ei ollut toiminnassa. Suihkukaivo on sukulaisteos Keskustorilla sijaitsevalle suihkukaivolle.



Kaksi päivää myöhemmin olimme oikeustalon edustalla ja sain pari kesäistä kuvaa Yrjö Liipolan veistämistä Törnqvistin ja Wasastjernan rintakuvista sekä myös niiden edessä viilentävästä Milja Aarnion tekemästä Merenneito-suihkukaivoveistoksesta. Liipolan työt on esitelty hänen omassa osiossaan täällä.


"Tamrockin edeltäjä Tampella tilasi veistoksen suoraan taiteilijalta. Teos on sijoitettu vesialtaaseen. Etualalla on suurikokoinen kala, jonka suusta vesi suihkuaa sekä kalan takana merenneito kädet vatsansa päällä. Vesialtaan pohja on ruutukuvioitu."




Kesäkuun 7:ntenä bongasimme Satakunnankadun ja Aleksis Kivenkadun risteyksessä olevan presidentti J.K. Paasikiven muistoreliefin, jonka on tehnyt Sisko Petäjä, joka muistetaan myös Nekalassa olevasta Leikkivät kalat -veistoksesta.


Muutamaa päivää myöhemmin (11.6.) olimme jälleen von Nottbeckin puistossa ja kävimme tutustumassa Kotkankallion muistomerkkiin. Huikea levitetyin siivin kivellä seisova kotka on ilmeisesti Tampereen vanhin julkinen muistomerkki.

Tampereen museon sivuilta:

"Teos kuvaa suurikokoista kotkaa siivet levällään kiven päällä seisomassa. Todennäköisesti kyseessä on Tampereen vanhin veistos. Muistomerkki pystytettiin Venäjän keisari Aleksanteri I:n käynnin kunniaksi. Aleksanteri I hyväksyi Finlaysonin tehtaan rakennuksen. Veistoksen juurelle kiinnitettiin vierailusta kertova muistolaatta.

Toinen muistolaatta kiinnitettiin Aleksanteri II:n vierailun kunniaksi. Aleksanteri II uudisti kaupungin vapaakauppaoikeudet 50 vuodeksi. Aleksanteri I:n laatta varastettiin vuonna 1997. Varotoimenpiteenä toinen alkuperäinen laatta otettiin talteen ja siirrettiin Tampereen museoiden kokoelmaan. Esillä olevat laatat ovat kopioita alkuperäisistä laatoista. Laatoissa on latinankieliset tekstit, joista on säilynyt suomennos vuodelta 1879."




12. kesäkuuta löytyi erään talon seinästä Puuvillatehtaankadulla Väinö Linnan muistoreliefi, jonka tekijäksi kerrotaan Mauno Kivioja. Kirjailija asui talossa kirjoittaessaan Tuntematonta sotilasta.


13.6. Rothin ja Spoofin muistokivi Mältinrannan ja Näsinpuiston välissä, Unnekiven salmessa:


Paria päivää myöhemmin, kesäkuun 16:ntena bongasimme hotelli Tammerin edustalta vesialtaasta paljon keskustelua herättäneen taideteoksen, jossa veneissä istuvat "ihmiset" ovat kyllä kuin suoraan kauhuelokuvasta. Tammerpuistosta kävelimme oikeustalon vierestä kohti Veturipuistoa. Samalla nappasin taas muutaman kuvan suihkukaivoveistoksesta ja rintakuvista.




19.6. kuvattu Unto Hietasen tekemä Ammattikoulun seinäreliefi olikin sitten viimeinen kesäkuun bongaus. Kyseinen teos sijaitsee sekin kotimme lähellä, korttelin päässä. Olimme matkalla Pyynikin näkötornille ja ohikulkiessa nappasin yhden kuvan tästä teoksesta. Hietanen on saanut aika monta patsasta ja veistosta tänne Tampereen ympäristöön, lienee syytä tehdä hieman lisätutkimuksia aiheesta ja paiskata sen jälkeen Unskista ihan oma osionsa. Jos vain aikaa riittää. Tähän loppuun vielä info tuosta reliefistä ja tietenkin se kuva.


Seuraavassa päivityksessä ollaankin jo heinäkuun puolella ja sen jälkeen tehdään pikainen visiitti Helsinkiin.


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Toukokuun tohinat - osa 2

Nopeasti edellisen perään uusi päivitys tähän blogiin. Kun saa vanhat alta pois, pääsee uudempien kimppuun ja voi taas lähteä metsästelemään lisää patsaita ja tarinoita. Voi myös olla, että teen katutaidepäivityksen jossain välissä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Ja nyt, ei muuta kuin takaisin keväiseen Helsinkiin!

Jälkimmäinen Helsingin-reissu olikin sitten ikimuistoinen. Tällä kertaa hyppäsimme bussiin ja hurautimme kohti keskustaa. Sinne päästyämme tungimme vaunut ja rattaat aseman hissiin, jolla pääsimme alikulkutunneliin. Kaisaniemen puistossa kirmailtiin hieman, mutta suht nopeasti piti kipittää läpi, aikataulu oli matkan alussa tiukka, olimmehan menossa Simppasen kanssa ensimmäistä kertaa parturiin, isälle ja pojalle siisti miesten kesätukka kehiin.

Poika olikin mitä parhain asiakas, vaikka hieman jännittikin parturimiehen toimia. Pakko kehua tuota Dolcis-parturia Liisankadulla. Mukavaa ja hyvää palvelua, suosittelen. Simo lähti leikkuun jälkeen äidin ja siskon kanssa papan työpaikalle naapuriin (Unioninkadulle) ja meisi jäi saksittavaksi. Kun myös minun tukka oli kynitty (oli muuten ehtinyt aika pitkäksi!), pääsin minäkin (divarin kautta, tietty) pappaa moikkaamaan. Saman tien lähdimme pitkänsillan toisella puolella sijaitsevaan nepalilaiseen ravintolaan syömään. Kävimme siellä jo kerran aiemmin ja tälläkin kertaa ruoka ja palvelu olivat erinomaiset. Lapsetkin tykkäsivät kovasti.

Saatoimme papan takaisin työpaikan alaovelle ja lähdimme sitten kävelemään läpi Krunikan, tavoitteena muutaman puuttuvan patsaan bongaus ja kuvaus. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensin käännyimme Unioninkadulta Rauhankadulle ja olipas tylsä näky! Wäinö Aaltosen pronssinen veistos nimeltä Sarastus, jossa selityksen mukaan nuori nainen ihailee nousevaa aurinkoa ja suojaa siltä silmänsä eteen kohotetuin käsivarsin, olikin runtattu siirtolavan taakse. Remontit ovat kyllä todellinen pain-in-the-arse.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Punagraniittisella alustalla seisova pronssiveistos kuvaa kaunista nuorta naista, joka ihailee nousevaa aurinkoa ja näyttää suojaavan silmiään sen kirkkaalta valolta. Veistos on Suomen Pankin tilaus suoraan taiteilijalta. Teos on myös tunnettu nimellä 'Nuori tyttö ja lupaus'."





Hieno, Aaltosen tyyliin sopiva ja perinteinen patsas. Sen lähellä, kansallisarkiston portailla piti olla Jyrki Siukosen käsialaa oleva pikkuruinen Viisas hiiri -veistos, mutta sitä ei näkynytkään enää missään. Simpan kanssa yritimme etsiä ja pettymys oli melkoinen, kun ei löytynyt ja remonttia tehnyt työmies tiesi kertoa, että se oli tietenkin viety pois remontin alta. Murrr...

Jatkoimme matkaa ja päädyimme Meritullintorille. Vihdoin oli aika napata kuvat Carl Wilhelmsin reliefistä Pietarin kalansaalis. Kaakeliteos on varmasti monille tuosta ohi kulkevalle tuttu.


"Carl Wilhelms syntyi Pietarissa Venäjällä. Hän suoritti taideopintonsa taideteollisessa keskuskoulussa Suomessa ja Antoine Bourdellen johdolla Ranskassa, minkä jälkeen asettui asumaan Suomeen. 

Pietarin Kalansaalis on taiteilijan monumentaalitöihin kuuluva kaakelireliefi. Carl Wilhelms painotti tuotannossaan ääriviivojen käyttöä hahmojen liikkeen ilmaisemiseen. Buddhalainen veistotaide oli merkittävä vaikuttaja Wilhelmsin tuotannossa. Myöhemmässä vaiheessa hän hylkäsi tämän suunnan ja sai vaikutteita lähemmiltä esikuviltaan, mikä ilmenee yksityiskohtien eliminointina hänen myöhemmässä tuotannossaan.

Taiteilija on ottanut teoksen aiheen Raamatusta, (Luuk.5:1). Jeesus opetti kansaa Pietari-nimisen kalastajan veneessä istuen. Lopetettuaan puheensa Jeesus käski Pietarin soutaa syvään veteen ja heittää verkkonsa, jolloin kalastaja sanoi kalastaneensa turhaan koko yön. Mutta totellen Jeesuksen sanaa Pietari teki työtä käskettyä ja nosti satumaisen saaliin järvestä..."





Siinä olivat sitten kaikki helsinkiläiset patsaat tältä erää. Matkamme jatkui kuitenkin kauppatorille Lauraa moikkaamaan ja mansikoita ostamaan. Ne menimme syömään Espan nurmikolle, mutta ikävä kyllä mansikat olivat aika huonoja. Kotimatkalla tapasimme vielä äitini serkun poikansa kanssa matkalla Ruotsin-laivalle kevätreissua tekemään. Lopulta hyppäsimme junaan ja hurautimme takaisin Myyr Yorkiin.

Saas nähdä, milloin seuraavan kerran tulee bongailtua pääkaupunkilaisia patsaita... jatkossa tarjolla on varsin kattava kavalkadi hämäläisteoksia Tampereelta ja lähimaastosta.

Toukokuun tohinat - osa 1

Tampereelta oli palattu ja viimeisiä vietiin pääkaupunkiseutulaisina. Paljon oli pakkaamista ja muuta tehtävää, mutta niin kiire ei ollut, etteikö olisi voinut hypätä koko porukka Volvoon ja lähteä huristelemaan ympäri Helsinkiä ja napsia matkan varrelta muutaman patsaskuvan. Ekologista hommaa tämä meikäläisten metsästely :)

Tämä reissu tapahtui 26. toukokuuta ja taideteoksia bongattiin matkalla lukuisia. Viisi pääsi kuvaan. Niistä ensimmäisenä oli vuorossa Kauppakorkeakoulun pihalla sijaitseva Aimo Tukiaisen vuodelta 1954 oleva Liikevoitto (Profit)-suihkukaivoveistos, joka on todella upea. Teoksessa ovat pääosassa kaksi tiiraa, joista toisella on nimen mukaisesti nokassaan palkintona kala, jonka suusta tulee vesisuihku.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Wihurin rahasto lahjoitti pronssisen Liikevoitto-nimisen suihkulähdeveistoksen Helsingin kauppakorkeakoululle 1954. Veistoksen aiheena on kaksi kalastavaa tiiraa, joista toinen on onnistunut sieppaamaan kalan nokkaansa."



Kauppiksen seinässä on puolestaan mm. Pauli Jokisen hyviin ja informatiivisiin kirjoihin päässyt reliefi, jonka on tehnyt Michael Schilkin ja sen nimi on Kauppiaita. Moniosainen mosaiikki on varsin hieno, mutta ei suosikkejani.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Kauppiaita on Helsingin kauppakorkeakoulun julkisivun moniosainen keramiikkareliefi. Siinä kuvataan maailman eri puolilla eläviä kauppiaita kaupankäyntiin liittyvien vertauskuvallisten hahmojen keskellä. Näihin kuuluu mm. kauppiaiden suojelusjumala Hermes vaakoineen. Reliefissä viitataan kauppakorkeakoulun tehtävään taloustieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen keskuksena ja toisaalta kaupankäynnin historiaan ja kansainväliseen perinteeseen. Reliefin jutustelevan kertova kuvakieli on ominaista monille muillekin Schilkinin teoksille."


Hieman syrjässä, pääovilta oikealle on kauppakorkean entisen pääjehun O.W. Louhivuoren rintakuva. Ovat nämä olleet yrmeitä ukkoja nämä nimimiehet, ainakin jos on muistomerkkeihin luottaminen.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Oskari Wilho Louhivuori (1884-1953) oli Helsingin kauppakorkeakoulun professori ja sittemmin rehtori ja kansleri. Louhivuori oli eduskunnan jäsen 1917-19, senaattori ja senaatin sosiaalitoimituskunnan päällikkö 1917. Muistomerkki on perinteinen punaisella graniittilajustalla lepäävä, pronssinen realistinen rintakuva ja se paljastettiin 18.5.1961."




Kauppakorkean patsaat kuvattuani huomasin autolle palatessani, että erään talon seinässä ylhäällä on joku patsas. Kyseinen teos on kauppiksen Arkadia-rakennuksen pääsisäänkäynnin yläpuolella ja esittää vasemmalle, kohti korkeakoulun päärakennusta katsovaa opiskelijatyttöä. Pienellä netin selaamisella en löytänyt patsaasta mitään tietoa, joten ei auta muu kuin katsoa vain huonolaatuisia kuvia.



Sunnuntaibongailun viimeisenä kohteena oli Aarre Aaltosen massiivinen Ilmatar ja sotka, joka sijaitsee Töölössä, Sibeliuksenpuistossa, Mechelininkadun itäisellä - eli sillä toisella puolella, kuin Sibeliuksen monumentti. Aaltosen teoksessa on kuvattuna kalevalaisaiheinen Ilmatar ja sotka sekä graniittijalustassa kirjattuna otteita Kalevalasta.


"Leo ja Regina Wainsteinin säätiö järjesti 1939 kilpailun, jolla haettiin Helsinkiin Kalevala-aiheista veistosta. Aarre Aaltonen voitti kilpailun ehdotuksellaan Ilmatar ja sotka, ja pronssinen veistos päätettiin sijoittaa nykyiseen Sibeliuspuistoon. Veistos paljastettiin 1946.

Veistoksen aihe on Kalevalan luomismyytistä. Ilmatar ilman henki on tullut raskaaksi myrskystä ja merestä ja odottaa Väinämöistä. Odottava Ilmatar kelluu meren aalloilla 700 vuotta kunnes sotka asettuu luodoksi luulemalleen Ilmattaren polvelle, munii 7 munaa ja alkaa hautoa. Haudonnasta syntyvä kuumuus saa Ilmattaren ravistamaan polveaan, jolloin munat vierähtävät rikki ja niistä syntyvät maailman elementit maa, taivas, aurinko, kuu jne."






Sellainen oli tämä toukokuun lopun ensimmäinen Helsingin-reissu. Kaksi päivää myöhemmin menimme kaupungille uudelleen, tällä kertaa Krunikan suuntaan. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.