lauantai 3. marraskuuta 2012

Jussi Vikainen - länsisuomalaisen patsastuksen hallitsija

Jos unohdetaan Turku ja siellä valtaapitävä Wäinö Aaltonen museoineen, on Varsinais-Suomen ja Satakunnan ykköspatsasmaakari varmasti vehmaalaissyntyinen Jussi Vikainen. On sankaripatsasta ja merkkihenkilöä sekä hautamuistomerkkiä ympäri Länsi-Suomea.

Vikainen tuli tutuksi, kun ensimmäistä kertaa kävimme Uudenkaupungin lähistöllä mökkeilemässä keväällä 2009. Rauman kirkon kulmilta löytyi fransiskaanimunkin patsas, joka kuvattiin muistoksi. Kuten jo aiemmin näissä blogiteksteissä on varmasti käynyt selville, vielä tuolloin ei patsaan tekijä kiinnostanut juuri lainkaan. Yksi pysti muiden joukossa ganalikaupungis.

Rauman taidemuseon sivuilta:

"Rauman seurakunta on halunnut osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta Rauman Pyhän ristin kirkon perustajille fransiskaaniveljille pystyttämällä muistomerkin luostarikirkon läheisyyteen. 1400-luvulla, kun kaupunki syntyi, saapui Raumalle myös harmaat veljet eli fransiskaanimunkit. He perustivat luostarin ja luostarikirkon eli nykyisen Pyhän Ristin kirkon. Luostariyhteisön konventti sijoitettiin Rauman joen pohjoisrannalle, silloisen kaupungin pohjoispuolelle. Saarnaveljien toiminta ulottui lähiseutujen ohella Pohjanlahden rannikkoa pitkin pohjoiseen sekä sisämaahan, Hämeeseen asti.

Fransiskaanimunkeilla oli merkittävä osuus Rauman kehittymisessä. Franciscus Assisilaisen elämäntyötä symboloivan patsaan paljastustilaisuus oli 18.8.1974. Sen veisti kuvanveistäjä Jussi Vikainen ja mallina hänellä oli Vanajan kirkon myöhäiskeskiaikainen puuveistos. Rauman pronssinen fransiskaaniveli vaalii kämmenellään pikkulintuja, joille köyhyyttä tavoittelevan munkkikunnan perustajan kerrotaan usein saarnanneen. Patsaan jalustassa on kirjoitus: Pyhän Ristin kirkon rakentajien, Fransiskaaniveljien, muistoksi Anno domini 1974. Rauman Seurakunta. Muistomerkin jalustaan on kaiverrettu Franciscus Assisialaisen rukouksen alkusanat 'Vapahtaja; tee minusta rauhasi välikappale'."



Samalla reissulla kävimme kuvaamassa Laitilan kirkon ja sen pihamaalta löytyi piispa Eerik Sorolaisen muistopatsas. Jälleen tekijällä ei ollut niin väliä, vaikka patsaat ovat kuin veljekset. Kalannin kirkon pihalta kamera ikuisti sankaripatsaan, mutta vain lähikuvana, jossa ei näy koko patsas.

Laitilan nettisivuilta:

"Kirkkopuistossa Laitilassa syntyneen piispa Eerik Sorolaisen patsas."

Laitilan seurakunnan sivuilta:

"Laitilassa syntyneen piispa Eerik Eerikinpoika Sorolaisen (1545-1625) patsas paljastettiin kirkkopuistossa kirkon 500-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1968."




Tammenlehvä-sivuilta:

"Kalannin sankarihautausmaan 'Sankaripatsas' sijaitsee kirkon edessä. Muistomerkki on toteutettu sotien 1939-1944 sankarivainajien muistolle. Muistomerkin jalustassa ovat vuosiluvut 1939 ja 1944. Niiden välissä on vapaudenristi. Jalustan sivuilla lukee: 'Isänmaan puolesta' ja 'Kaikkensa antaneille'. Pronssipatsas kuvaa äitiä, joka pitää sylissään kaatunutta sotilasta. Patsaan vieressä seisoo risti. Muistomerkin on tehnyt kuvanveistäjä Jussi Vikainen ja se on paljastettu 6.12.1955. Kalannin seurakunta omistaa ja hoitaa merkkiä."

Kun kesäkuussa 2011 menimme jälleen pikalomalle Siuttilan mökeille, oli jo mukana patsaslista ja jokunen Vikaisen teos haettiin varta vasten, kuten myös muut lähiseutujen pystit. Laitilan kirkon pihalla olevan sankarihauta-alueen kruununa on massiivinen kivimuistomerkki, johon Vikainen on veistänyt perheen, joka seisoo korkean ristin juurella.

Lisätietoja Laitilan nettisivuilta.





Uudenkaupungin vanhan kirkon pihalla seisoo Saaristonaisen suru -patsas. Kaatosateessa ja hämärässä otetut kuvat eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla, mutta eipä olisi tästä hirveästi kerrottavaa ellei kertoisi vallinneista sääoloista. Patsaskuvausten jälkeen kipitettiin keskustan S-markettiin ulkoparkkikselta. Pikkumies ei ollut hirveän innoissaan, kun joutui sylissä matkustamaan. Olisi halunnut kävellä vesilätäköissä. Tietenkin.

Uudenkaupungin nettisivuilta:

"Sodassa vuosina 1939-1945 isänmaan puolesta kaatuneiden muistoksi pystytetty sankaripatsas. Patsas kuvaa airoihin nojautuvaa surevaa kalastajavaimoa, joka turhaan odottaa miestään kotiin.

Perinteisesti kuolleet haudattiin vanhaan kirkkoon ja sen yhteydessä olevalle hautausmaalle. Kaupungin uuden hautausmaan valmistuttua 1800-luvun puolivälissä, lakattiin hautaamasta vanhan kirkon hautausmaalle. Tälle vanhalle hautausmaalle on kuitenkin haudattu suurin osa vuosina 1939-44 kaatuneista sankarivainajista."




Uudenkaupungin keskustassa, rintamasuunta kohti toria, takana puisto ja satamalaiturit, sijaitsee suihkukaivoveistos nimeltä Toivo. Siinä pikkupoika istuu kivellä purjevene sylissään.

Uudenkaupungin nettisivuilta:

"Patsas kuvaa suihkukaivon reunalla istuvaa poikaa, jolla on purjevene kädessään.

Patsaan paljastuspuheessa vuonna 1964 säästöpankin isännistön puheenjohtaja, lehtori Edvin Luotonen antoi sille nimeksi 'Toivo'."





Jotenkin näiden patsasmaakarien tekoset saa perspektiiviin, kun näkee heidän lapsiaiheiset teoksensa. Niihin yleensä taiteilijat panostavat ihan eri lailla kuin esim. merkkihenkilöiden vastaaviin.

Taiteilijan synnyinpaikkakunnalla Vehmaalla on sankaripatsas kirkkomaalla, joka on tietenkin Vikaisen työtä. Samaisella kirkkomaalla on myös Karjalaan jääneiden muistomerkki. Aurinko sattui olemaan juuri mukavasti patsaan takana, ettei oikein saanut kunnon kuvia. Lisäksi kirkko oli remontissa, joten kirkkomaa oli pullollaan rakennusmateriaalia.

Vehmaan nettisivuilta:

"Vehmaan punaista graniittia. Talvi- ja jatkosodassa 1939-1944 kaatuneiden muistomerkki. Muovannut Jussi Vikainen. Valmistaja Lehdon Kiviliike Oy. Työstäjät Ilmari Tommila ja Erkki Tähtinen. Kaiverrus Erkki Laaksonen. Pystytti Vehmaan kunta ja seurakunta v. 1951."





Vehmaan keskustassa on muhkea punagraniittinen Työn patsas muistomerkkinä työn kunniaksi. Aika huima teos.

Vehmaan nettisivuilta:

"Tämä, kuvanveistäjä, prof. Jussi Vikaisen viimeinen suurteos, on kunnianosoitus kotikunnan kivimiehille, viljelijöille ja muille ahertajille. -Kivi ja multa, Vehmaan kultaa.
Vehmaan punaista graniittia. Valmistaja Suomen kiviteollisuus Oy. Patsaan työstäjä, Olavi Varjonen. Varojen keruu ja pystytys kunnan virastotalon edustalle 1976, Vehmaan kotiseutuyhdistys, patsastoimikunta."






Vikainen teki urallaan paljonkin julkisia veistoksia ja niitä on vielä vino pino kuvattavaksi. Siinä sarkaa seuraavalle reissulle sinnepäin.

2 kommenttia:

  1. Hauska nähdä nämä patsaat saman otsikon alla. Nyt niiden yhtäläisyydet huomaa, kun aiemmin ne olivat vain yksittäisiä patsaita siellä täällä. Vikaisen ihmisillä tuntuu aina olevan sellainen nöyrä asento. Intressanttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa tosiaan, että näillä patsasmaakareilla on omat tavaramerkkinsä, ettei mee tylsäks.

      Poista