maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset bongaukset

Toden totta, vuoden loppuun saatiin vielä pari taideteosbongausta aikaiseksi. Vaikka suunniteltu vuodenvaihteen reissu pohjoiseen jäi harmillisesti väliin ja sille reissulle budjetoidut mm. Ensio Seppäsen patsaat näkemättä, onnistuimme yhyttämään yhden puuttuvan patsaan sekä yhden ihan uuden tuttavuuden.

Ensin se ylläri. Kauppakeskus Myyrmannissa on portaiden yläpäässä ihmeellinen tötterö, joka paljastui lähemmän tarkastelun jälkeen "avatuksi purkkapaketiksi". Teos on Juha Ojansivun käsialaa ja valmistusmateriaali on alumiini.



Ihan hauska yllätys, vaikkakin jää suurimmalta osalta kiireisiä ihmisiä tyystin näkemättä. Sain Vantaan kaupungin tyypeiltä meilin joskus, jossa oli liitteenä pdf-tiedosto, jossa on kaikki Vantaan julkiset taideteokset. Voisi jopa ottaa tutkailuun moiset, vuosikymmenien aikana tuhansia kertoja nähdyt ja ohikuljetut suihkulähteet ynnä muut häkkyrät.

Toinen bongaus oli jo aikoinaan osittain kuvattu. Kyseessä on Viktor Janssonin Sigurdskårenin taistelun muistopatsas, joka seisoo Kirkkonummen keskustassa, vanhan kirkon seinustalla. Ihan parhaita mahdollisia kuvia ei vieläkään ollut mahdollista saada, kun veistos oli jäänyt lumimassojen alle eikä sen luokse päässyt lumia pois huiskimaan. No, kesämmällä sitten uudelleen. Tässä yksi kuva lumisesta patsaasta, loput Viktorin omassa, päivitetyssä osiossa täällä.


Näiden kuvien myötä hyvää uutta vuotta kaikille!


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kari Juva - oma tyyli on ja pysyy

Kari Juvan veistoksilla on oma tyylinsä. Aluksi en niinkään välittänyt rosoisista teoksista, mutta viime aikoina olen innostunut niistä. Juvan patsaiden bongailun startti on hieman koominen: Ilmatar-teos kun pönötti entisen työpaikkani Maikkarin keskipihalla, mihin se pultattiin remontin alta pois. Eipä siihen mitään huomiota sen enempää kiinnittänyt, ennen kuin näitä patsaanmetsästyksiä tuli aloiteltua. Myös yksi toinen Juvan teos oli tullut bongattua jo vuosia aiemmin Saarijärvellä, mutta tuohonkin hetkeen kuului enemmän muita juttuja, joista sen muistaa paremmin.

Tämä Juvan osio tässä blogissa on siitä erityinen, että kyseessä on ensimmäinen esittelemäni kuvanveistäjä, joka on vielä elossa ja työstänee edelleen uusia taideteoksia. Näiden sanojen myötä ei muuta kuin eteenpäin kohti hienoja veistoksia.

Olin ensimmäistä kertaa tutustumassa Saarijärveen vapun tienoilla 2008. Ennen kuin menimme tulevan appiukkoni mökille, kävimme keskustassa mm. nauttimassa jäätelöt, olihan ilma hienon aurinkoinen. Istahdimme paikallisen legendan mukaan nimetylle Paavon aukiolle. Siellä aikaansa viettivät myös pienessä laitamyötäisessä olleet miekkoset. Pari kuvaa kehdattiin ottaa, mutta ei sen enempää. Eipä silloin ollut kyllä syytäkään tuota Juvan veistosta enempää kuvailla. Mutta kyllähän näillä pärjätään.

Luonnonvoimaa-sivut kertovat näin:

"Taiteilija Kari Juvan tekemä pronssinen Alkuvoima-veistos on vuodelta 1990. Veistos sijaitsee Paavon aukiolla. Teoksessa on figuratiivinen henkilöhahmo. Kaupungin asettama patsastoimikunta, joka vieraili viiden taiteilijan luona. Tilaus Juvalta. Tavoitteena korostaa kaupungin keskustaa, merkitä keskus. Rahoittajina kaupungin lisäksi liikelaitokset. Teksti hahmon takana: USKO PAAVO KAIKKI TULEE JUMALALTA. Laatta jalustassa: Tämä kuvanveistäjä Kari Juvan Alkuvoima-veistos on paljastettu 30.6.1990. Saarijärven kaupunki kiittää patsashankkeen rahoittajia ja tukijoita. Nimet. Sign. Kari Juva -90."



Sitten oli kuvausvuorossa Ilmatar, joka oli siirretty MTV3:n pääoven kupeesta Ilmalantorilta firman toimitalojen väliseen pikkupuistikkoon. Siinä se todellakin pönötti vuosien ajan, ilman että siihen liiemmin kiinnitin huomiota. Kun en vielä ollut Juvan tyylin hirveän suuri fani. Enemmän mieltä lämmitti - ja lämmittää edelleen - realistiset teokset, mutta mieli on lämmennyt pikku hiljaa näille veistoksille.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Veistos kuvaa Kalevalan myyttistä taruhahmoa Ilmatarta Ilman impeä, Väinämöisen äitiä. MTV on tilannut pronssiveistoksen suoraan taiteilijalta. Ilmatar-veistos on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan Ilmalantorilta MTV:n toimitalon pihalle.

Ilmattaren tarina Kalevalassa: Aikojen alussa oli vain vettä ja ilmaa eikä maailma ollut vielä muotoutunut. Ainoa elävä olento oli Ilmatar, ilman impi. Hän ikävystyi yksinäiseen elämäänsä ja laskeutui alkumereen uiskentelemaan. Ilmatar tuli raskaaksi merestä ja myrskystä, mutta kun lapsi ei vielä 700 vuoden jälkeenkään ottanut syntyäkseen, Ilmatar tuli surulliseksi ja nousi itkemään. Silloin lintu lensi hänen polvelleen ja teki siihen pesänsä. Lintu muni kuusi kulta- ja yhden rautamunan. Ilmatar liikautti polveaan ja munat vierähtivät veteen ja rikkoutuivat. Palasista syntyi maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet. Aika kului, ja vieläkin lapsi pysyi Ilmataren mahassa. Lopulta lapsi päätti tulla sieltä omin avuin ulos. Näin oli vihdoin syntynyt Väinämöinen, tietäjä ja mahtimies.

Kari Juvalla on laaja julkinen tuotanto: 'Hänen teoksissaan tyylitellyt hahmot usein lähestyvät abstraktia muotoa kuin jonkinlaisen valovaikutuksen tai sulautumisen johdosta.'(Pessi Rautio 1995). Juvan muita teoksia ovat mm. Thalia ja Pegasos Kalliossa, Tannerin portti Sörnäisissä ja Lukusali Töölössä."






Nämä kaksi yllä nähtyä Juvan veistosta olivat pitkään ainoat, jotka oli tullut kuvattua. Kun tämä blogi pääsi vauhtiin, tuli käytyä tutkailemassa ja kuvaamassa muutama lisää, niitä kun on jonkin verran Helsingissä ja lähialueilla. Muutamat ns. ikuisuusprojektit pois päiväjärjestyksestä, niistä ensimmäisenä Leppävaaraan vuonna 1997 pystytetty suihkukaivoveistos.

Lämmin sade -veistos on kesän ajan aika hyvin pensaiden takana piilossa, ellei sitten kulje Lähivakuutus-talon puolelta kulkevaa jalkakäytävää. Me useimmiten kuljemme autolla toiselta puolelta eikä teosta ole siis helppo havaita. Kuvaushetkellä syksy kävi jo vahvasti kohti talvea, pensaat oli pätkitty pois ja suihkukaivo peitetty. Vain veistos seisoo aitiopaikalla, katsomassa Lepuskin liikerakennuksia ja Kehä I:n liikennettä.

Espoon Aurora -nettisivustolta löytyi pieni tekstinpätkä:

"Lähivakuutus-yhtiön 80-vuotisjuhlien yhteydessä paljastettu ja yhtiön toimitalon edustalle sijoitettu veistos."





Sitten tulikin jo talvi ja kuvaushetket olivat kortilla. Onnistuimme kuitenkin nappaamaan kahdesta "Juvasta" kuvat, jotta tämä oma osio tuli mahdolliseksi. Ensimmäisenä vuoron sai Lastenklinikan pihamaalla Helsingin Töölössä oleva Katse tulevaisuuteen -veistos. Ensin putsasin ja kuvasin Walter Runebergin patsaan Danaidit, joka on lähempänä Stenbäckinkatua ja sitten päätin mennä vielä kuvaamaan pihamaalla lumen keskellä olleen Juvan teoksen.

Rämmin hankeen ja huidoin enimmät lumet auton lumiharjalla. Sen jälkeen olikin mukava napata jokunen kuva tästä helposti Juvan työksi tunnistettavasta teoksesta.

Helsingin taidemuseon sivuilta:


"Kari Juvan teoksessa äiti kohottaa ilmaan lapsensa, joka on imeväisen kokoinen mutta muutoin hahmoltaan jo täysikasvuinen. Veistos symboloi vanhempien keskeistä roolia lapsen kehityksessä ja kasvussa aikuiseksi. Juva on käsitellyt äiti ja lapsi -teemaa myös varhaisemmissa teoksissaan.

Äitiä ja lasta esittävä teos on kunnianosoitus henkilöille, jotka loivat Suomeen korkeatasoisen lasten ja nuorten terveydenhuollon. Teos hankittiin keväällä 2007 perustetun patsastoimikunnan toimesta. Hankkeen rahoittajia ovat Signe och Ane Gyllenbergs Stiftelse, Suomen Kulttuurirahasto, Niilo Helanderin Säätiö, Lemminkäinen Oyj, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto, Lastentautien Tutkimussäätiö, Paulon Säätiö sekä Arvo ja Lea Ylppö Säätiö. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) kustansi patsaan perustustyöt ja taiteilija Juva luopui osasta palkkiotaan.

Katse tulevaisuuteen on sijoitettu Helsingin Taka-Töölöön Hyksin Lastenklinikan pihamaalle. Veistos paljastettiin 18.9.2008. Se ei kuulu Helsingin taidemuseon kokoelmaan."








Viimeisimpänä vuoron sai Töölön kirjaston edustalla sijaitseva Lukusali, jonka senkin on nähnyt lukuisia kertoja, mutta ei ole sen enempää sille ajatusta uhrannut, ennen kuin oli syytä. Pääkaupungin lumitilanne oli vaikea autoilevalle patsasmetsästäjälle, mutta onneksi avustava metsästäjä onnistui loikkaamaan autosta toisella yrittämällä (ensimmäinen yritys - parkkeeraaminen patsaan eteen - oli nolo tilanne, johon liittyi mm. linja-auto, lumivalli ja liian ahdas Topeliuksenkatu) ja pääsi ottamaan tarvittavat kuvat. Eikä edes tällä kertaa juuttunut lumihankeen, kuten aiemmin :D

Taiteilijan itsensä nettisivuilta:


"Töölön kirjaston edustalla sijaitsevan veistoksen kaksi tyyliteltyä figuuria esittävät kirjastossa sattumalta toisensa kohdanneita henkilöitä, joita yhdistää lukuharrastus. Kari Juva on saanut kiitosta veistostensa plastisesta muotoilusta ja liikkeen vaikutelman yhdistämisestä raskaisiin massoihin. Töölön uuden sivukirjaston sisäänkäynnin taideteoksesta järjestettiin 1960-luvun lopulla kilpailu, jonka voitti Kari Juvan ehdotus. Lukusali-veistos paljastettiin 1972. Veistoksen materiaali on pronssia ja jalusta on mustaa graniittia."







Kolme Juvan veistosta (Tannerin portti, Thalia ja Pegasos, Johannes Kastaja), jotka sijaitsevat Helsingissä, ovat olleet muutaman ohiajon kohteena näiden patsaanmetsästysviikkojen aikana. Sijainnit ja sääolosuhteet ovat luoneet tähän mennessä ylitsepääsemättömät esteet, mutta toivottavasti asiaan tulee pian muutos ja pääsen päivittämään uudet kuvat tähän osioon. Näiden lisäksi Kontulan kirkon katolla olevan ristiveistoksen haluaisin käydä metsästämässä blogia varten.

Lisää Juvan töitä on nähtävillä ainakin Riihimäellä, Lahdessa, Turussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa. Onkohan Juvan veistospuisto Raahessa miten pitkään olemassa vai liekö se pysyvä osa tuota pohjoispohjalaisen pitäjän kulttuuritarjontaa?

Kannattaa muuten käydä tutustumassa Juvan nettisivuihin, siellä on gallerioissa miehen taidetta enemmän nähtävillä.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Walter Runeberg - isän varjosta omaan maineeseen

Walter Runeberg on tunnettu erityisesti kahdesta patsaastaan. Runeberg veisti isänsä Johan Ludwig Runebergin - Suomen kansallisrunoilijan - patsaan, joka sijaitsee Helsingissä Esplanadin puistokadun keskimmäisessä kohdassa. Waltsun toinen teos, tsaari Aleksanteri II:n kunniaksi pystytetty muistomerkki on yksi Suomen kuvatuimmista patsaista.

En ollut sen kummemmin nostanut Runebergia korkealle patsasmaakarilistallani, mutta kun tässä vauhtiin päästiin vuoden loppua kohden mennessä ja blogin alettua, huomasin, että Helsingissä on sen verran näitä Waltsun patsaita, jotka ovat olleet vuosien aikana varsin merkittäviä ja lähiseudulla sijaitsevina myös helposti löydettäviä. Toki kun etsiskelin Runebergin patsaista lisätietoa, sellaista löytyi myös Tanskassa ja Ruotsissa sijaitsevina rintakuvina ja patsaina.

Runebergia pidetään - ihan aiheesta - yhtenä suomalaisen kuvanveiston tärkeimmistä tekijöistä. Kun näitä taideteoksia katsoo, helposti uskoo tässä olleen mies paikallaan. Tässä osiossa vaikeinta oli valita tietyistä patsaskokonaisuuksista sopivan vähän kuvia, ettei mene liiallisuuksiin kuvien määrä.

Ensimmäisenä Runebergin patsaista yhytimme isä-Runebergin patsaan, Porvoossa kun vierailimme elokuussa 2010. Bongasimme puistosta siis J.L. Runebergin muistoksi pystytetyn patsaan, joka on kopio Helsingin vastaavasta. Tässä versiossa on pelkkä J.L., eikä niitä lisäherkkuja, mitä Espan versiossa. Niistä tuossa hieman alempana lisää.

Wikipediasta:

"Runebergille on pystytetty lukuisia muistopatsaita. Näistä vanhimmat ja huomattavimmat ovat vuonna 1885 paljastetut Helsingin ja Porvoon patsaat, molemmat runoilijan pojan Walter Runebergin veistämiä. Porvoon Runebergin patsas on kopio Helsingin patsaasta, mutta pienemmässä koossa ja ilman Suomi-neidon hahmoa."







Kun ottaa huomioon Porvoon aseman suomalaisessa historiassa ja sen, että siellä sijaitsee Runebergin museo ja muuta kulttuurihistoriallista, on ihme, ettei kaupungin nettisivuilla ole tarkempia tietoja julkisista taideteoksista.

Seuraava Runebergin teos kuvattiin lokakuussa 2010, kun kävimme syyskävelyllä Hietaniemen hautausmaalla. Kansakunnan satusedän, Zacharias "Sakari" Topeliuksen (1818-98) hautakiven päällä olevan enkelipatsaan on veistänyt Walter Runeberg. Tämäkin tuli yllätyksenä bongarille. Mutta ihan selkeä Waltsun teos on kyseessä.

Wikipediasta:

"Topeliuksen haudalle Hietaniemen hautausmaalle, (V21-12-3), pystytettiin vuonna 1905 Walter Runebergin veistämä hautapatsas Valoa kohti. Rahat hautamuistomerkkiin oli saatu Suomen Naisyhdistyksen järjestämällä kansalaiskeräyksellä."



Uudemman kerran Hietaniemen hautausmaalla ja tällä kertaa löytyi Runebergin oma hauta ja sen päällä oleva hieno, Kööpenhaminassa veistetty patsas.

"Walter Runeberg vanhemman vuonna 1890 Kööpenhaminassa (patsaassa teksti Kjobenhavn sept 1890) veistämä patsas seisoo korkean marmoripintaisen paaden päällä merkkaamassa taiteilijan sukuhautaa. Patsaassa on alastomat mies ja nainen, joiden etumukset on peitetty liinalla. Hahmot kurottavat avoimin käsin kohti taivasta. Heidän vierellään on risti, jossa on ruotsinkielistä tekstiä."






Sitten vasta sai vuoron Espaa hallitseva kansallisrunoilija.

Wikipedia sanoo näin:

"Esplanadin puistossa  sijaitsevassa Helsingin patsaassa on kaksi pronssista hahmoa: korkean jalustan huipulla seisova, lyseonlehtorin virka-asussaan kuvattu Runeberg, sekä hänen jalkojensa juuressa oleva Suomi-neito joka kannattelee kuparitauluun kaiverrettuja Maamme-laulun sanoja."



"Vuosi Runebergin kuoleman jälkeen Säätyjen asettama valtuuskunta, jonka sihteerinä oli Sakari Topelius, tilasi runoilijan Pariisissa työskentelevältä pojalta, kuvanveistäjä Walter Runebergilta, kansallisrunoilijan muistomerkin.

Kuvanveistäjän luonnos hyväksyttiin 1882, ja se valettiin pronssiin Pariisissa. Jalustan Suomi-neito valmistui 1883. Runoilija Runeberg on kuvattu noin 55-vuotiaana luonteenomaisessa asussaan pukeutuneena papintakkiin, jota hän käytti toimiessaan Porvoon kymnaasin opettajana. Hänen oikea kätensä on rinnalla peukalo takin käänteen alla ikään kuin puheen alkaessa. Muistomerkissä ei missään mainita, ketä se esittää. Oli itsestään selvää, kenestä oli kysymys. Runebergin patsas paljastettiin suurin juhlallisuuksin 1885, kahdeksan vuotta runoilijan kuoleman jälkeen.

Karhuntaljaan pukeutuneen Suomi-neidon oikeassa kädessä on laakeriseppele ja jalkojen juuressa kirjapino. Neidon vasen käsivarsi nojaa tauluun, jossa on Maamme-laulusta (Vårt land) ensimmäinen ja kaksi viimeistä säettä. Ne ovat Vänrikki Stoolin tarinoista (1848). Graniittisen jalustan yhdellä sivulla on hiekkapuhallettu omistusteksti: Suomen kansa maamme laulajalle. Toisella sivulla on teksti: Af Finlands folk. Jalustan takaosassa on vuosiluku 1885. Veistoksen kokonaiskorkeus on 8 metriä."







Espan keskellä pönöttävä patsas on ollut aina niin itsestäänselvyys, ettei näihin upeisiin yksityiskohtiin ole kiinnittänyt huomiota. Kirjat, seppele, Suomi-neidon asento jne. Mielettömän hienoa työtä.

Loput on bongattu marraskuun 2012 villeillä patsasviikoilla. Niitä ovat Leo Mechelin, Aleksanteri II, Lindfors ja Borgström sekä loppujen lopuksi Danaidit, joiden kuvaamista ennen satoi ensilumi, jota jouduttiin sitten poistamaan patsaan yltä auton lumiharjalla :)

Leo Mechelinin rintakuva oli Runebergin viimeisiä teoksia. Tuimannäköinen ukko, oli varmaankin eläessään myös tuima ukko. Ainakin murjoi patsaidentekopäätöksiä läpi valtuustoissa hyvällä prosentilla. Ensimmäiset kuvat otettiin myöhään marraskuisena iltana salamavaloa väläytellen. Viimeisin kuva on päiväsaikaan, mutta kuva tärähti ja tuli epäselvä foto.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Walter Runeberg valoi pronssisen rintakuvan 1909 Helsingin asukkaiden lahjaksi 70-vuotiaalle Mechelinille. Muotokuvaa säilytettiin aluksi Ateneumin taidemuseossa, mutta 1943 Pro Helsinki -säätiö sijoitutti sen nykyiselle paikalleen säätytalon puistikkoon.  Muotokuva on Walter Runebergille tyypillistä ihanteellista realismia."





Samaisena iltana, kuin em. Mechelin tuli myös kuvattua epätarkkoja kuvia Suurtorin keskellä seisovasta, mielettömän hienosta ja monumentaalisesta Aleksanteri II:n muistomerkistä. Sitten kun muutamaa päivää myöhemmin pääsimme päiväsaikaan kuvia ottamaan, tulikin jo parempia. Tätä tekstiä kun valmistelin, huomasin, miten jättimäisestä ja huikeasta teoksesta on kyse. Niin monta eri yksityiskohtaa, että ei tällaisia moni patsasmaakari ole lähtenyt tekemään.

Vaikka edelleen pidän Ensio Seppästä suosikkinani, on Walter Runeberg noussut kärjen tuntumaan. Ei Ensiolla ole yhtään näin mahtipontista työtä pönöttämässä maamme kamaralla kuin Walterin tekemä huikea muistomerkki. Osa kunniasta kuuluu tietenkin Johannes Takaselle, mutta Waltsuhan tämän loppuun saakka molempien ideoiden perusteella teki.

Wikipediasta:

"Aleksanteri II:n patsas on Venäjän keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle Aleksanteri II:lle omistettu muistopatsas Helsingin Senaatintorilla. Kuvanveistäjien Johannes Takanen ja Walter Runeberg suunnittelema patsas paljastettiin vuonna 1894, ja se on yksi Helsingin vanhimpia ja huomattavimpia julkisia muistomerkkejä.


Patsaaseen kuuluu Aleksanteri II:n hahmo sekä neljä allegorista veistosryhmää, jotka kuvaavat Lakia (Lex), Työtä (Labor), Rauhaa (Pax) ja Valoa (Lux); kaikkiaan siihen sisältyy kahdeksan ihmis- tai eläinhahmoa. Korkean graniittijalustan huipulla seisova Aleksanteri II on kuvattu Suomen kaartin upseerin univormussa, pitämässä puhetta vuoden 1863  valtiopäivillä. Keisarin yli kolme metriä korkea hahmo perustuu Johannes Takasen luonnokseen, sen sijaan muut veistokset ovat alusta asti Walter Runebergin käsialaa.

Jalustan eteläreunalla on Laki, miekkaa ja kilpeä pitelevä oikeuden jumalatar leijonineen. Länsireunalla eli yliopiston päärakennuksen puolella on Työ eli maanviljelijäpariskunta, jonka mies pitelee kädessään kirvestä ja nainen sirppiä ja viljalyhdettä. Pohjoisreunalla eli tuomiokirkon puolella on Rauha, kyyhkysten ympäröimä rauhan jumalatar. Itäreunalla eli valtioneuvoston linnan puolella oleva Valo käsittää kaksi hahmoa: Spektroskooppia pitelevä jumalatar, joka symboloi tieteitä, sekä lyyraa pitelevä pikkupoika, joka symboloi taiteita.

Lisäksi patsaan jalustassa ovat Suomen maakuntavaakunat sekä vuosiluku 1863, jolloin Suomen valtiopäivien toiminta alkoi uudelleen puolen vuosisadan tauon jälkeen."






















Ei voi kuin ihmetellä, miten nuo kaikki on tehty? Maalipaletti, linnut, vaatteet, enkelit, havut, rypäleet. Huikeaa ammattitaitoa!

Sitten menimme vierailulle Töölöön katselemaan kaktuksia ja muita hienoja kasveja sekä karppeja altaassa. Samalla olikin oiva tilaisuus räpsiä kuvat parista Runebergin tekemästä rintakuvasta ja yhdestä Kullervosta. Talvipuutarhan rahoittaja, kenraali Julius af Lindfors on saanut rintakuvansa puutarhan pihamaalle. Muhkeaviiksisen Lindforsin kuvaaminen sopi erinomaisesti käynnissä olevaan movember-hyväntekeväisyyskampanjaan.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Veistos esittää kenraali Julius af Lindforsia (1831-1903), joka lahjoitti varoja talvipuutarhan rakentamiseen. Hallitusjäsenyys ja osakkuus menestyneissä yhtiöissä sekä Taideteollisuusyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtajuus loivat edellytykset kulttuurin tukemiseen. Hän työskenteli monin tavoin suomalaisen kulttuurin edistämiseksi samoin kuin myös hänen appensa kauppaneuvos Henrik Borgström, jonka rintakuva on myös kaupungin puutarhan alueella Eläintarhassa.
Julius af Lindforsin rintakuva on valettu pronssiin 1909. Jalustassa on teksti: ' J. af Lindfors Donator '. Veistos oli Talvipuutarhan pääsisäänkäynnin edessä, mutta puutarhan korjaustöiden yhteydessä 1990-luvun alussa siirrettiin nurmikolle rinteeseen."







Talvipuutarhan kupeessa, rinteellä suurmiesten tammia valvoo puiston entinen mestari, Henrik C. Borgström, jonka muistomerkin ja rintakuvan teki tietenkin Walter Runeberg. Waltsun kunniaksi pystytetty tammi on yksi em. suurmiesten puista kyseisessä puistikossa.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Kauppaneuvos Henrik C. Borgström (1799-1883) oli suurliikemies ja merkittävä kulttuurivaikuttaja. Hän oli esittävien taiteiden, kulttuuri- ja sivistyslaitosten mesenaatti ja kiinnostunut kaupungin kaunistamisesta puistoin. Hänen aloitteestaan syntyivät mm. Kaivopuisto ja Kaivohuone. Hän muutti Laajasalossa omistamansa Tullisaaren alueen puistoksi ja perusti Eläintarhan puiston Töölönlahden pohjukkaan 1851.
Borgströmin, Eläintarhan puistoalueen perustajan ja vaalijan, muotokuva paljastettiin 27.5.1888. Realistisen rintakuvan teki Walter Runeberg, graniittisen jalustan suunnitteli Th.
Decker ja kivityöt teki kivenhakkaaja F. Alfstrand.
Jalustan etusivulla on tekstit 'Henrik Borgström, Tölö parks och Trädgårdsföreningens grundläggare' ja takasivulla 'Af tacksamme medborgare 1887'."







Patsaanmetsästyksen hullut viikot huipentuivat vielä talvisissa olosuhteissa suoritettuihin kuvauksiin, joista yksi oli Runebergin veistoksesta Danaidit, joka on sijoitettu Taka-Töölössä olevan Lastenklinikan pihalle. Lumi oli peittänyt patsaan, mutta patsaanmetsästäjä ei hätkähtänyt: auton lumiharja ja kamera kouraan ja taideteokselta enimmät lumet pois ennen kuvaamista.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Danaidit olivat kreikkalaisessa mytologiassa Argoksen kuninkaan Danaoksen viisikymmentä tytärtä. Riitaannuttuaan veljensä Aigyptoksen kanssa ja paetessaan Egyptistä Danaos kieltäytyi antamasta tyttäriään puolisoiksi tämän viidellekymmenelle pojalle. Lopulta kuningas suostui, mutta antoi tyttärilleen käskyn surmata miehensä hääyönä.


Ainoastaan Hypermnestra ei totellut. Hänen miehensä jäi elämään ja surmasi Danaoksen kostoksi veljiensä surmasta. Aviomiehensä surmanneet isälleen kuuliaiset tyttäret puolestaan joutuivat kreikkalaisten Manalassa Haadeksessa rangaistukseksi ikuisesti kantamaan vettä rikkinäisillä ruukuilla. Tämä loputtoman työn vertauskuva on paljon käytetty aihe länsimaisessa kuvataiteessa.

Walter Runeberg on käsitellyt myyttiä hienostuneen tyylitellysti. Lähes luonnollista kokoa olevat kaksi naista on muotoiltu varsin naturalistisesti, mutta asennoissa ja ilmeissä on edelleen voimakas pyrkimys ihanteellisuuteen. Ekspressiivisempi Art Nouveau alkaa kuitenkin tehdä jo tuloaan tässä teoksessa. Veistoksesta huokuu vahva eroottinen lataus, joka korostuu hahmojen asennoissa. Loputon kärsimys ja syvä epätoivo on kuvattu paradoksaalisen sulokkaasti.

Teos valmistui vuonna 1893 ja se pystytettiin alunperin Eiraan liikemies Uno Staudingerin hankkimana Sairaala Ensin (nyk. Villa Ensi) puistoon. Veistos sijoitettiin 1950 tilapäisesti Lastensairaalan piha-alueelle."











Ylläolevassa esittelytekstissä sanotaan, että patsas sijoitettiin Töölöön tilapäisesti vuonna 1950. Näin 62 vuotta myöhemmin voisi kysyä, että miksei sitä koskaan palautettu Eiraan, Villa Ensin puistoon? Jos nämä naikkoset olisivat siellä niiden muiden patsaiden luona, olisivat ne ansaitsemassaan seurassa. Nyt niiden oloa valvoo Kari Juvan veistos lähempänä klinikan pääovia sekä pöljästi sijoitettu Pelastustie-kyltti.

Luulin, että Helsingissä sijaitsevat Walter Runebergin teokset olisivat olleet suht hyvin paketissa, mutta sitten luin Pauli Jokisen kirjan Kulttuurikävelyllä Helsingissä, josta selvisi, että Waltsun patsaita on vielä vaikka hurusomykky keskustan lähistöllä. Monen muunkin, mm. Wäinö Aaltosen töitä löytyy erinäisistä paikoista, joista en ollut aiemmin lainkaan tietoinen. Ainakin Forssassa ja Turussa voisi vierailla tutkailemassa Runebergin teoksia. Helsingissä Aleksanterinkadulla seinässä olevat työnteon patsaat pitäisi käydä kuvaamassa, tarvitaan siis jälleen lainaksi pitkääputkea.

Päivityksiä 14.3.2016:

Forssan Kehräämöalueelta löytyi myös pitkästä aikaa uusi Walter Runeberg kokoelmiin. A.W. Wahrenin rintakuva on perinteistä Walteria. Komeat ovat Wahrenin hiuskiehkura sekä nuo muhkeat viikset, joita äitini kehui cockerspanielin korviksi.

Wahrenista Wikipedia kertoo näin:

"Vuonna 1838 Axel Wilhelm Wahren muutti Suomeen. Aluksi hän vuokrasi ja uudisti Jokioisten Verkatehtaan, josta tuli myöhemmin Tampereen Verkatehdas (nykyisin Tamfelt). Riitaannuttuaan Jokioisten kartanon kanssa hän siirtyi Loimijoen vartta yläjuoksulle päin, ja perusti vuonna 1847 kehräämön ja vuonna 1854 kutomon nykyisen Forssan kaupungin alueelle. Tästä syntyi Suomen ensimmäinen maaseudulle perustettu teollisuusyhdyskunta. Kehräämön perustamisen mahdollisti niin sanottu Myllysopimus. Vuonna 1859 kehräämö ja kutomo yhdistyivät Forssan Osake Yhtiöksi. Vuonna 1872 Wahren kuului Kymi Oy:n perustajiin, sekä oli vaikuttamassa Suomen Yhdyspankin perustamiseen. Vuonna 1934 Oy Forssa Ab sulautui Finlayson Co:hon. Wahren oli myös perustamassa ensimmäistä palokuntaa Forssaan. Forssan Vapaaehtoinen Palokunta Ry:n perustettiin vuonna 1882."





Forssassa on tosiaan toinenkin Runebergin teos, August Borgströmin reliefi. Se pitää käydä tsekkaamassa ensi kerralla, kun ehtii poikkeamaan pitäjässä.