perjantai 10. marraskuuta 2017

Syyslomalla piipahdettiin Forssassa

Forssa, Tyykikylä. Hieno paikka pikku vierailulle. Sopivasti matkalla appiukon luokse Karkkilaan.

Lähdimme reissuun perjantaina sankan sumun ympäröimänä. Ensimmäinen etappi oli välillä Tampere-Urjala. Vaimo ja lapset olivat tämän pätkän jo kerran suhanneet ja hyväksi havainneet. Matkalla näytti, että olemme jonkin verran myöhässä, mutta lopulta olimme perillä Urjalassa vain pari minuuttia aikataulusta jäljessä.


Urjalassa meidän jatkoyhteys olikin jo odottamassa ja ensimmäinen bussi pääsi matkaan kohti Turkua. Forssan-bussin kuljettaja olikin oikea palveluammattilainen. Ei hymyä, ei sanaakaan. Ei muuta kuin kuitit kouraan ja kaasu pohjaan. Kiva, että tuli sentään ruuman luukun avaamaan, saimme tavarat sinne ja mukaan matkaan.

Tuo pienenpieni kupru ei kuitenkaan häirinnyt matkantekoamme ja reissu sujuikin erittäin mukavasti. Sekä lapset että aikuiset nauttivat. Pääsimme hienosti aina päätepysäkille saakka. Jäimme odottelemaan pappaa linja-autoaseman kulmalle. Sumu oli hälvennyt - ainakin toistaiseksi - ja aurinko paistoi. Forssan torille alkoikin kokoontua mukavankokoinen porukka paikallisia pultsareita.

Otin kameran kainaloon ja kipitin torin toiselle laidalle patsaita kuvaamaan. Ensimmäisenä vuorossa oli Aukusti Veuron vuonna 1912 veistämä Istuva tyttö, joka on kuin Kööpenhaminassa sijaitseva kuuluisa Pieni merenneito -patsas. Veuron teos on vuoden vanhempi kuin Edvard Eriksenin, mutta niitähän on voitu tehdä samaan aikaan, paljastus vain on tapahtunut eri aikaan. Eihän Forssan patsastakaan ole omien tietojeni mukaan tuona vuonna sinne paljastettu. No, tutkitaan ja hutkitaan asiaa.



Siinä istuvan tytön vieressä läheisellä kumpareella on Kehrääjätyttö, joka on Viljo Savikurjen teos. Se on vuodelta 1957. Savikurjen tunnetuimpia teoksia ovat Helsingissä entistä hotelli Hesperiaa vastapäätä oleva Sokerityttö.



Kehrääjätyttö on hieman samanlainen veistos kuin Veuron Verkonkutoja, josta kerroin tässä päivityksessä. Tuolta näet myös mitä muita patsaita tuolloin Forssassa kuvasin.

Torilta lähdin tois puol jokkee eli menin Loimijoen yli, hotelli Koskenniskan ohi ja siinä hetsillään onkin patsas nimeltä Mylläri. Patsas on vuodelta 1967 ja sen on veistänyt Tampereelle useita veistoksia tehnyt Unto Hietanen. Hänen oman osionsa voit lukaista täältä!



Aurinkoinen keli oli kiva, mutta aiheutti pieniä kuvaamisongelmia, koska valopallo loimotti juuri patsaiden takaa, matalalta. Ja sopivasti kaikkien patsaiden rintamasuunta oli länteen.


Näiden kolmen patsaan jälkeen tuli pieni tauko, joka vietettiin riemukkaasti Vesihelmessä polskien. Uintireissun jälkeen söimme Martinassa, jossa olikin hyvät pöperöt. Lapsille pizzaa ja aikuisille kanaburgerit. Vissyt tosin jäivät saamatta.

Sen jälkeen hurautimme etsimään vielä paria veistosta. Jätimme tällä kertaa väliin Heikki Häiväojan graniittisen Ihmisen hyväksi -veistoksen, joka on työväentalon edustalla, ja ajoimme suoraan Kuhalan koulun pihaa kohti. Siellä koulun seinustalla on Aukusti Veuron tuttu veistos, joka täällä Vorssaas tunnetaan nimellä Vasikkaa juottava. Samaisen patsaan isompi valos on Hämeenlinnassa taidemuseon edustalla ja nimellä Vasikanjuottaja. Hämeenlinnassahan kävimme syyskuun alussa ja sen raportin voi lukea täältä!




Koululta ajoimme vielä vanhan kutomon alueelle, jossa nykyään on ainakin yksi hypermarket. Kiersimme vanhan kutomon, enkä tällä kertaa havainnut kutomon pääsisäänkäyntiä, jonka yläpuolella on Walter Runebergin tekemä August Borgströmin muotokuvareliefi. Se jäi siis ensi kertaan. Sen sijaan löysin kyllä kutomon toiselta puolelta Viktor Janssonin Kalapoika-suihkukaivopatsaan. Vedet oli altaasta jo poistettu, mutta poika ja kala olivat paikoillaan. Tämä Janssonin veistos on vuodelta 1935.





Aika hyvä saalis tällä reissulla! Viisi kuudesta tavoitteena olleesta patsaasta/veistoksesta tuli kuvattua. Tai seitsemästä, jos tuon Häiväojan graniittityön laskee mukaan.

Forssaan jäi siis vielä yksi Runeberg, yksi Häiväoja, kaupungintalolla olevat Veurot sekä kaikki ne, joita en ehtinyt näkemään edellisellä hautausmaakäynnillä. Onneksi matka täältä Tampereelta ei ole lopulta pitkä.

Loppuun vielä tunnelmakuvia Karkkilasta:











Siihen päättyivät reissuraportit tältä erää. Seuraavaksi vuorossa jotain muuta, ehkä voisi pitkästä aikaa julkaista jutun jostakin kuvanveistäjästä.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Taas Helsingissä - hautajaisten jälkeen ehti patsaillekin

Vain pari viikkoa edellisestä pääkaupunkivierailusta oli aika lähteä taas reissun päälle. Tällä kertaa vuorossa olivat myös isäni pikkuveljen hautajaiset, joten ilakoiden en matkaan käynyt. Vein perjantaiaamuna lapset päiväkotiin ja kouluun ja harpoin siitä juna-asemalle. Pendolino oli jälleen luotettavan nopea ja pääsin vauhdikkaasti Tikkurilaan, josta vaihdoin lentokentän kautta matkaavaan lähijunaan. Vanhempieni luona oli tarjolla maukasta kanakeittoa ja ruisleipää.


Siunaustilaisuus vietettiin Vantaalla Pyhän Laurin kirkon viereisessä kappelissa ja setäni tulevalla haudalla. Siinä lähistöllä on myös entisen koripallovalmentajani viimeinen leposija, samalla tontilla edesmenneen äitinsä kanssa. Liinkankaan Jari, tuttavallisemmin Lilli, menehtyi vain hieman ennen setääni, vasta vähän yli 50-vuotiaana.


Tuossa kuvassa meidän korisjengi viimeisimmässä yhteisessä pelissämme vuonna 2007. Lilli ylärivin oikeassa reunassa. Kakkoskoutsimme Kössi ylärivin vasemmassa reunassa. Hän menehtyi jo muutama vuosi sitten, alle 50-vuotiaana.

Viime helmikuussa seitsenkymppisiään juhlineen Seppo-sedän muistelot ja kaffet nautittiin tätini ja hänen perheensä luona Kruununhaassa. Oli mukavaa nähdä sukulaisia pitkästä aikaa, vaikkakin tapaamisen syy olikin vähemmän mukava. Siinä jutustelun lomassa kuulin pari sellaistakin tarinaa, joita en ole aiemmin kuullut. Niille nauroivat yhdessä sedät, tädit ja jälkikasvut.

Parin tunnin turinoinnin jälkeen nappasin mukaan hieman matkaevästä ja lähdin kohti Tampereen-junaa.


Aikaa kuitenkin oli suhteellisen runsaasti, joten ei muuta kuin patsaiden kimppuun. Aloitin bongailun aivan tätini kodin lähikulmalta löytyvästä Gunnar Finnen punagraniittisesta Pellingin retken muistomerkistä.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Pellingin retkeläisten muistomerkki Kruununhaan Liisanpuistikossa on pystytetty niiden kansalaissodan aikana Helsingistä paenneiden valkoisten muistolle, jotka menehtyivät jäällä Pellingin kohdalla Porvoon saristossa. Punagraniittiin veistetty polvistunutta mieshahmoa esittävä muistomerkki paljastettiin 16.5.1921. Siihen on kaiverrettu 51 nimeä."



Sitten etsin kirjailija Jalmari Finnen kotitalon muistolaatan. Sen on veistänyt Radoslaw Gryta ja se on paljastettu paikallaan vuonna 1999.



Jalmari Finnehän vaikutti Kangasalla ja pääsin tutustumaan hänen muistomerkkiinsä ja sukuhautaansa taannoisella Kangasalan-reissulla, josta raportti täällä ja täällä!

Kansallisarkiston portit olivat auki, joten pääsin vihdoin etsimään Jyrki Siukosen mainiota Viisas hiiri -pienoisveistosta.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Viisas hiiri on yksi yhdeksästä Helsingin Kulttuurikaupunkisäätiön ja Valtion taideteostoimikunnan Pysähdy ja katso –sarjan hankkeista kulttuurivuonna 2000. Jyrki Siukosen pieni viisas hiiri tutkii ja tekee muistiinpanojaan Kansallisarkistoon johtavilla portailla."



Räpsin muutaman kuvan säätytalon päätykolmiosta, auringon luodessa hienon maiseman Emil Wikströmin veistokselle.


Sen jälkeen kipitin äkkiä yliopiston kirjaston takana olevalle sisäpihalle, josta löytyy yhdeksän Walter Runebergin veistämää seinäveistosta. Ne kuvaavat eri tieteenaloja.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Gustav Nyströmin suunnittelema Yliopiston kirjaston laajennusosa valmistui vuonna 1905. Rotundaksi kutsutun laajennusosan allegoriset ulkoseinäveistokset, Historia, Oikeustiede, Filosofia, Taide, Lääketiede, Astronomia, Fysiikka ja Luonnonhistoria, laati Walter Runeberg, kansallisrunoilijan poika ja monien 1800- luvun lopun monumentaaliveistosten tekijä.





Puolikuun muotoisen seinän pilareita koristavia reliefejä on yhteensä yhdeksän ja ne kuvaavat tieteitä ja taiteita personifioivia naishahmoja. Kunkin rintakuvan alle on lisäksi kirjattu tieteen symboli ja sen latinankielinen nimi. Reliefit palautuvat keskiajalla yleiseen tapaan kuvata seitsemää liberaalia taitoa naishahmoin. Tieteiden symbolit ovat puolestaan modernisoituja versioita aina antiikkiin palautuvista aiheista sekä länsimaisessa kulttuurissa vakiintuneista mielikuvista ja symboleista.





Oikeasta reunasta alkaen Historia ja tiimalasi, Juristica ja valaavannova käsi, Philosofia ja acanthus -kasvi, Ars lyyran ja laakerinlehtien kera, Medicina ja kepin ympärille kiertynyt käärme, Theologia ja pyhä kolminaisuus käärmeen ymparöimänä, Astronomia ja tähti, Physica ja vaaka sekä Historia ja pöllö. Tieteenalojen symbolit kertautuvat lisäksi figuurien hahmoissa pään ympärille sommiteltuina koristeina."





Aika huikean näköisiä veistoksia on Waltsu tuonne seinään nakuttanut. Samoin kuin ne kaikki muut Runebergin veistokset, joita tuolla lähialueella, mm. Aleksanterinkadun varrella, on.

Sellainen reissu tällä kertaa. Seuraavalla kerralla sitten jotain muuta.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Värikkäällä syysreissulla Helsingissä, osa 4 - Ateljé Finne

Olin jo aikaa sitten lukenut netistä Gunnar Finnen ateljeena toimineen paikan olevan nykyään ravintolakäytössä. Ateljee sijaitsi Arkadiankadulla, kivenheiton päässä Luonnontieteellisestä museosta.

Paikka oli kuitenkin jäänyt tsekkaamatta, kunnes pari kuukautta sitten näin lehdessä, muistaakseni Imagessa olleen jutun kokkina ja näyttelijänä toimivasta, aikoinaan HIM-yhtyeessäkin musisoineesta Antto Melasniemestä. Hän omista  Ateljé Finne -ravintolan. Päätin heti jutun luettuani ottaa yhteyttä ravintolaan, jotta saisin kuvausaudienssin. Sellainen järjestyi helposti, joten aloin järjestellä aikatauluja kohdalleen.

Sopiva hetki tuli samaiseen päivään kuin olin suunnitellut tuon Hietaniemen kuvauskeikan. Kiersimme siis pitkän pätkän Hietaniemen vanhalla alueella. Sen jälkeen vanhempani lähtivät serkkuni luokse syömään ja itse menin piipahtamaan Finnen ateljeessa.

Matkan varrella nappasin kuvat Raimo Heinon vuonna 1992 veistämästä laulajatähti Georg Malmsténin muotokuvasta, joka on tuuhean pensasaidan takana Fredan ja Arkadiankadun kulmauksessa.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Musiikin monilahjakkuus Georg Malmstén (1902-1981)oli tunnettu etenkin viihdemusiikistaan. Hänen ikivihreät melodiansa, lastenlaulunsa sekä elokuvamusiikkinsa ovat jääneet tuoreina ihmisten mieleen. Malmsténin muistomerkki pystytettiin taiteilijan syntymän 90-vuotispäivän kunniaksi. Teos koostuu punagraniittisesta paadesta, jonka päällä on pronssinen pyöreä mitali. Mitaliin on kuvattu matalana reliefinä Georg Malmsténin profiili ja toiselle puolelle joitakin hänen tunnetuimpia laulujaan. Veistos paljastettiin 1992. Erityisesti mitalintekijänä tunnettu Raimo Heino on muuntanut perinteisen muistomitali-aiheen vapaasti seisovaksi veistokseksi. Punagraniitin ja pronssin antama vaikutelma on arvokas, ilman mahtipontisuutta. "




Ateljé Finne on pullollaan Gunnar Finnen veistoksia. Niitä on seinillä, pöydillä, tuulikaapin päällä ja vaikka missä. Tässä muutama valikoitu otos:





Hienoja teoksia Finneltä. Ja hienoa myös, että perikunta on mahdollistanut niiden ihailemisen. Ravintola pystyy tarjoamaan sekä fyysistä että henkistä ravintoa samalla kertaa. Gunnar Finneen palataan vielä lähiaikoina, pysykäähän taajuudella.

>>Ateljé Finnen nettisivut